Joskus minä kuulkaas olen ollut hauskakin, tai lähes semihauska, tilannekomiikkaa ja mukavia anekdootteja. Kävin lukemassa vanhoja tuotoksiani, nykyiseen tahmomiseen verrattuna olen ollut ratkiriemukas suorastaan. Ja mistä minä ne aiheetkin olen repinyt? Nykyään ei päässä pyöri kuin paksu työsuhdepuuro.
Elän sitku-elämää, sitten kun on aikaa, korjaan vaatteita, vaihdan lakanat, järjestän kaapit. Sitten kun on rahaa, hankin pesukoneen ja uuden jääkaappipakastimen, nojatuolin ja vieraspatjan. Sitten kun olen rauhoittunut, alan etsiä töitä. Ensi kuussa teen sitä ja seuraavassa kuussa tätä, viikonloppuna touhuan kaikenlaista. Todellisuudessa kun töistä kotiin tulen, valloitan nojatuolini ja jumitun siihen hetkeksi. Siinä syön illalliseni ennen kuin siirryn koneelle, mistä siirryn sänkyyn lukemaan ja kappas vain, sitten onkin kilttien tyttöjen nukkumaanmenoaika! Siihen se päivä taas meni, enkä mitään saanut aikaiseksi.
Minä tahdon elämää! Aikaa! Minulla ei enää sitä hirveästi ole ja tässä se saatana loppukin menee harakoille! Missä se minun lottovoittoni viipyy, ettei tarvitsisi töitä tehdä? Rikas ihminen, koira tai alienkin kelpaa elättäjäksi, jos vain antaa minun vouhotella omiani ja jättää työnpaskan taakseni. Voisin vähän harrastella jotain kevyttä vapaaehtoistyöskentelyä, kirjoitella höpöjä ja vaikka perhana soikoon hankkia personal trainerin, joka piiskaisi kuntoani kohottamaan. Sen takia en kuvitellutkaan meneväni yliopistoon, kun siellä olisi pitänyt ajatella. Minä viihdyn pikkupakon alla ja tarjotuissa valmiiksipureskelluissa malleissa, olen tyhmä ja ajattelematon, myönnän sen. Tahdon pysyäkin tyhmänä, koska tieto lisää tuskaa.
Voi, viekää minut pois täältä. Tai jos ette vie, niin juottakaa edes humalaan. (Ehkäpä juotan itse itseni tänään.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Komppaan täysillä tätä kaikkea! Luitko ajatukseni?
Tarkoittaako se sitä, että siekin juotat itse itsesi humalaan? ;-D Jos joo, niin laita viesti.
Vakavasti puhuen, ehkä tätä sitten on liikkeellä.
...hm. Illan emäntä sairastui, joten pitkään suunniteltu kylävierailu peruuntui, höh. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan heittänyt lusikkaa nurkkaan, mikä on kiva asia.
Saattaapa tuo olla, että annan herraseuralaiseni taluttaa minut ehtoolla eräänlaisiin tupareihin...Kattellaan, kyllä tässä jo punkkulasi uppoaisi pois pääsyä odotellessa ;)
Meillä oli lounaan jälkiruokana juustoja, mutta skippasin ne silkasta kauhusta, ettei mukana edelleenkään tarjoiltu edes lasillista viiniä. Pah.
Lähetä kommentti