Jotenkin vastenmielistä purkaa kollegansa elämäntyötä. Tyhjennän entisen esi-ihmeeni kaappeja ja mappeja, häntä asia ei yllättäen enää kiinnostanut. Minua vähän itkettää ja paljon harmittaa. Uusi luuta ajaa omia keppihevoisiaan enkä millään tahtoisi olla niiden kyydissä. Kunpa taivaalta tipahtaisi minulle työtarjous, josta en voisi kieltäytyä. Miksi ne eivät irtisanoneet minua saman tien?
Syön kolmatta antibioottikuuria, laajakirjoista, joka maksoi lähes 30 euroa. Pillerille tulee hintaa 3 euroa/ kpl. On syytä tehota, jos vain saan tämän syötyä, nyt ainakin etoo. Mene tiedä onko se punaisesta pilleristä vai työtilanteesta johtuvaa. Käyn kalliiksi itselleni ja yhteiskunnalle, eikä kyllä työtehokaan ole paras mahdollinen, firmakaan ei parasta minusta irti saa. Jos se lääkärinplanttu olisi viisas ollut, olisi antanut edes päivän unilomaa, mutta häne ei sitten ollut. Köhkin ja nuokun sitten töissa, ei tämä ainakaan mitään tarttuvaa enää ole.
Omahoitajan kanssa teimme eilen herkkuruokaa; hapankaalilaatikkoa (paitsi että tuunasin ohjetta vähän lisäämällä mukaan murskattuja suppilovahveroita, kun niitä nyt taas on, vaikka lampaat söisi), täytettyjä tomaatteja (tomaatin sisusta, herkkusienten jalat, couscous, timjamia, pippuria ja suolaa) sekä pekoni-sinihomejuuso-herkkusieniä. Kaikki menivät uuniin 180 asteeseen n 40 minuutiksi, helppoa ja vaivatonta perusevästä. Onneksi sitä jäi vielä täksikin päiväksi, minua ei nyt juuri ruuantekokaan jaksa kiinnostaa. Tekisi mieli vain nukkua, kun kotiin pääsee. Perjantaiksi aion kuitenkin kokea ihmeparantumisen, koska menen Nosturille ystäväpariskunnan kanssa, omahoitaja taas juhlii omien kavereidensa kanssa toisaalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tuohan kuulostaa juhlalounaalta, helppo ja vaivaton peruseväs on meillä Saarioisen lihaperunasoselaatikko.
T: Satuilija
ps. Ja taas tuli nälkä kun luin blogiasi.
Nosturi perjantaina työn alla. Tai oikeastaan päällä. Katsotaan, olenko hereillä lähtemään ytimen humuun.
Satuilja, minä kun en muita eineksiä syö kuin harvoin maksalaatikkoa tai hernekeittoa. Ja kerran vuodessa Iikkean lihapullia. Sitä paitsi omahoitajakin hämmästyneenä totesi, ettei ainesten uuniin saattoon mennyt kuin 20 minuuttia - ja sitten uunissa se 40. Eli tunnissa oli kaikki valmista.
Lissu, ihanko oikeasti? Olisipa kiva!
Lähetä kommentti