sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hetkiä tapahtumaköyhästä elämästäni

Viime viikolla kävin ennen entisen työn kavereiden tapaamista shoppailemassa kevyesti. Yllätyksekseni löysin mustat bootcut farkut. Vähänkö olin riemuissani. Siitä ilosta innostuin hankkimaan yhdet rintareputkin, voin nakella parit kulahtaneet kappaleet mäkeen. Keski-ikä pistää ihmisen vaihtamaan aluvaatteet joka päivä, lämpötila nousee nopeasti ja arvaamattomasti. Mutta eipähän ole kylmä, nauroin Ottoveljelle, joka perjantai-iltana veti kotonani villasukkia jalkaan. Onkohan minulla enää koskaan kylmä?

Illastimme entisten työkavereiden kanssa Casa Largossa. Söin jälleen kerran maksaa. Minun ei kyllä veriarvojen takia rautapitoista ruokaa tarvitsisi nauttia, mutta minkäs voit, kun maksa maistuu. Ja pinaatti. Onneksi olin jo yhdentoista valmis lähtemään kotiin, hyvä niin, mutta silti seuraavana päivänä taas sydän jumputteli omiaan. Se siis loukkaantuu myös unen vähyydestä. Tällä vauhdilla minulle tulee todella tylsä loppuelämä.

Perjantaina sain seurakseni Ottoveljen. Vietimme illan kokkaillen ja seurustellen. Teimme itse asiassa neljä pientä aasialaisvaikutteista annosta, tofua, soijapalleroita, suppilovahveroita sekä vihanneksia erilaisissa kastikkeissa. Minä tyhjensin pullollisen viiniä, mutta siinä se, en edes ryhtynyt ryyppäämään. Loppuviikonloppu on sujunut rauhallisesti, onneksi. Nyt sen huomaan, että olen oikeasti kaivannut rauhoittumista. Ja hyvä, että rauhotuin, koska ensi viikonloppuna menen taas. Ottoveljen kanssa oli hauska vaihtaa ajatuksia, suunnittelimme jopa matkaani hänen kotiseuduilleen Aasiaan muutaman vuoden päähän. Sitten kun saan kunnon loman ja rahaa säästöön, sinne ei nimittäin kannata viikoksi mennä. Ja minun kannattaa mennä paikalliseen talviaikaan, että jaksan jotain.

Vastasin aikaa sitten johonkin Brandosin kyselyyn. Siitä piti olevinaan tulla kympin lahjakortti palkkioksi, olin jo unohtanut koko asian, kun sain viestin, että kirottu koodi vanhenee tänään. Hätäpäissäni kävin tekemässä pikaisen tutkimuksen alennustalvikengissä, löysinkin edullisesti uudet talvikengät, valkoiset Josef Seibelit. Nyt ei enää talvea tarvitse miettiä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei sulla nyt kovin tapahtumaköyhäelämä ole, koko ajan jotakin tulossa ja menossa.
Niin ne vaan ajat muuttuu, sinulla bootcutit ja minulla pillit. Ei olisi uskonut vajaat 30 vuotta sitten!
T: Satuilija

-kummitus- kirjoitti...

Minulla kyllä oli myös bootcut housuja silloin 30 vee sitten. Olen aina ollut aika versatiili persoona... ;-D

Elämä on aika tylsää tiettyihin aikoihin verrattuna. Minusta on tullut turvallisuushakuinen. Ja hyvä niin, en minä enää niitä seikkailuja kaipaakaan. Kunhan ihmettelen ajan kulkua, tästä on vaan vaikea löytää mitään kirjoitettavaa.