maanantai 14. lokakuuta 2013

Töihin lepäämään

Taivahan kiitos, kaikki viikonloput eivät ole näin vauhdikkaita! Hyvä, kun kerkesin toipua perjantaisen arvovieraan kanssa seurustelusta - jossa meni yllättävän pitkään, kun jo piti ryhtyä valmistelemaan seuraavaa visiittiä. Eli vääntämään lasagnea. Onneksi edes kerkesin tiskit tiskata alta pois, koska jälleen on vati täynnä tiskiä.

Siinä vlillä vielä Ottovelikin kävi ilmoittautumassa pikaisesti, mutta ei jäänyt seurustelemaan, kun huomasi kiireeni. Haki vain pakettinsa ja poistui kylille.

Roolipeli-iltamat olivat hauskat, opin hahmoltani uusia taitoja, hän osaa muun muassa levitoida. Ongelmaksi jäi, että päästäksemme pois planeetalta, meidän pitäisi ohittaa kapealla kivisillalla pönöttävä pahuus. Ensi kerralla on luvassa taistelu. Takanamme meitä kohti lyllertää myös joukko zombieita. Lasagne ja salaatti maistuivat vieraille, samoin viini. Jälkiruuaksi oli kasapäin irtokarkkeja ja omenavaniljaviinereitä.

Sunnuntai oli aika kamala päivä. Olin sotkenut vuorokausirytmini, viinin latkiminen taas oli sotkenut unirytmini eikä sydänkään enää tahtonut leikkiä kanssani. Onneksi on löhötuoli, torkkupeittoja ja jääkaappi täynnä valmista ruokaa. Tällä viikolla ei varmaan paljon tarvitse kaupassa käydä. Ihanaa, mutta kamalaa. Vanhuus on kamalaa, kun mieli on vielä altis, mutta ruumisraiska ei pysy enää perässä. Minun on pakko ryhtyä hiljentämään tahtia, tai sitten uskottava, ettei huvia kauan kestä.

Pian lähden töihin lepäämään. Arki on ihanaa, vaikka yyteet töissä etenevätkin. Minulla on ilmeisesti vuodenvaihteessa ainakin parin vkon palkaton loma. Täytyy vain varautua siihen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Varovaisuus on tietysti hyvästä ja ennakointi kiitettävä piirre mutta kyllä elämästä pitää nauttia niin kauan kuin siihen kykenee. Tästä elosta kun kuitenkin suurin osa menee pakolliseen töissä käymiseen niin sen takia pienet synnit annettakoon anteeksi ja viini virratkoon.

-kummitus- kirjoitti...

Peppone, ongelmani lienee, että minä en enää taida kyeta, kuvittelen vain. Mutta lähdenpähän sitten saappaat jalassa. Tai tanssikengät.