Perjantaina kylään saapui Pohjoisemmasta Suomesta veliseni mukanaan ystävänsä. Samaan syssyyn tietysti paikalle paukahti veljentytär puolisoineen, saivat hekin tilaisuuden tavata ja tytär sai kaipaamiaan asioita kotiosoitteesta. Minä tarjosin evästä, viiniä ja viihdykettä. Iltamat olivat aika kosteat. Joskus yhdentoista maissa saimme vielä baarikohtauksenkin, onneksi juottola sijaitsi jo sen verran lähellä herrojen majoitusosoitetta, että ei enää huolta tarvinnut kantaa, kuinka he sinne pääsisivät.
Veljen ystävä on perussavolainen saatana. Minun on kovin vaikeata välillä säilyttää hänen läsnäollessaan mielenrauhani, kun vääntämistä pitäisi jatkaa hamaan tappiin saakka. Minua ei kiinnosta sellainen juupas-eipäs-keskustelu, jossa kumpikaan ei aio muuttaa mielipidettään. Etenkin kun olen oikeassa. Onneksi läksimme sinne baariin, onneksi hän siellä sai muita tuoreita uhreja, kerkesin jopa haastella pikkuveljenikin kanssa, isää taas kuulemma viiraa ja ilmassa on vahvaa vainoharhaa.
Loppuillasta koin pettymyksen, kun vahvan flirtin seurauksena ajauduin keskusteluun ihan oikean ikäisen ja -oloisen herran kanssa. Surukseni hän ilmoitti olevansa naimisissa, mutta että jos se ei haittaisi, niin hän mieluusti olisi käytettävissäni. Kohteliaasti kieltäydyin tarjouksesta. Minua kun ei varsinaisesti kiinnosta tunkea kolmanneksi mihinkään sänkyyn, eikä myöskään herätä kovin arvostusta moinen käytös. Mitä ihmiset ajattelevat? Vai ajattelevatko he mitään? Ehkä minun on sittenkin parempi vain pysytellä itsekseni, kun tarjolla on tyhjää tai selkärangattomia m*lkkuja.
Eilen harrastin väsymystä ja televisiota. Ihan hyvä päivä, mutta en jaksanut kertakaikkiaan edes ystävän kanssa jutella puhelimessa. Tänään on puute korvattava. Tänään pitää myös hoitaa vierailun aikana syntynyt tiskivuori, varmaan jokainen lasi taloudessa on altaassa tai sen reunoilla. Puuh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tuosta naimisissa-ei se haittaa -jutusta olen kokenut (mm.) sellaisen tapauksen, että kun vonkailun ja venkoilun jossain vaiheessa huomautin nimettömässä kimaltavasta rinkulasta, sain vastaukseksi "niin, oon mä naimisissa, oon ollut jo X vuotta". Aha? Onko siinä joku tietty aikaraja, jonka jälkeen vieraisiin hyppiminen muuttuu sallitummaksi? Toki kukin makunsa ja miksei moraalinsakin mukaan jne, mutta minulle tuo oli kyllä aika tehokas turn off. Ylipäätään en välitä toisen omaan kajota.
Mä en kans jaksa näitä juupas-eipäs-jankkaajia, jotka hakemalla hakevat jotain vängättävää. Se on kuolettavan tylsääääääääääää *kops*
Arvostan! (ettet lähtenyt sen naimisissaolevan kelkkaan). Kaikkia idiootteja sitä onkin liikenteessä.....
Mymskä, siinä kieltämättä tunnelma vähän laski.
PuoliM, sen lisäksi että se on tylsää, se saa minut inhoamaan ihmistä. Ja sitten kun inhoan, niin on kovin vaikeata nähdä mitään hyvää. Ahdistusta.
Kopa, siellä näyttää enimmäkseen olevan juuri sitä lajia liikkellä, mutta minkäs minä sille(kään) voin. En kuitenkaan osaa luovuttaa kokonaan, vaikka niin uhkailenkin.
Lähetä kommentti