tiistai 12. tammikuuta 2016

Terveisiä etelästä

Tukholmassa oli suorastaan keväinen keli, kun vertasi sitä lähtöpaikkakunnan kylmyyteen. Mutta siitä ja kaikesta muustakin kerron myöhemmin, nyt lähden tekemään töitä. Eilen pidin paastoa ihmisistä ja elektronisista vempaimista, se tuli tarpeeseen.

Surullista vaan oli menettää taas yksi musiikillinen vaikuttaja elämästään. Minä muistan, kun kuulin Alladin Sane -levyn ensimmäisen kerran. joskus 70-luvun loppupuolella. Ensin en ymmärtänyt siitä mitään, sitten ihastuin. Kasvoin kiinni levyyn salakavalasti, kuvittelin ymmärtäväni, mistä siinä laulettiin. Sittemmin kuuntelin herran tuotantoa lisää eri aikakausina. Lakkasin yrittämästä ymmärtää, nautin vaan tuloksesta. Nyt David läksi takaisin sinne, mistä tulikin, kohti Punaista planeettaa.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samat fiilikset täällä. Loistava taiteilija, oman tiensä kulkija. Tuntuu kuin osa nuoruudesta olisi kadonnut hänen mukanaan. Juuri viime viikonloppuna fiilistelin YouTubea kuunnellen tuota linkittämääsi biisiä. Nyyh.

-kummitus- kirjoitti...

Kaikkihan me täältä poistumme ennemmin tai myöhemmin. Siksi kannattaa tehdä elämästään mahdollisimman omannäköisensä. Hän ei ainakaan siinä lajissa kuvia kumarrellut. Siihen on hyvä itsekin pyrkiä omalla sarallaan.

Marjaana kirjoitti...

Mulle Bowie oli yksi suurista, isäni opetti häntä kuuntelemaan. Kun mainitsit nuo sanoituksien ymmärtämiset, niin tuli elävästi mieleen kun joskus alle kymmenvuotiaana kysyin häneltä mitä tarkoittaa "pink monkey-bird". Ei ihan heti osannut isä selittää, vaikka toki suoran käännöksen tiesikin.

Levätköön rauhassa, upea hahmo, artisti ja näyttelijäkin!

-kummitus- kirjoitti...

Sinullahan on varsin sofistikoitunut isäihminen ollut. Mutta Davidista, hieno mies, monipuolinen, aina silloin tällöin palasin hänen tuotantonsa pariin. Hän kuitenkin oli uranuurtaja monen aikakauden ajan.