Perjantaina teimme jotain poikkeuksellista Rotumarsun kanssa. Hän tuli minun luokseni. Sitten saunottiin, syötiin, juotiin, juteltiin. Oli tosi kiva ilta ja mukava olo. Hän totesi minun valinneen hänet, ettei hänellä juuri ollut asiassa nokan koputtamista. Noh, ehkä vähän liioittelua, mutta onhan se kiva tietää tehneensä vaikutuksen ihmiseen. Edelleenkään hän ei tahdo lähteä kanssani mihinkään joukkokokoontumisiin, ei tunne oloaan kotoisaksi. Minulle se sopii, ainakin toistaiseksi. Olen aina osannut liikkua itsekseni.
Liekö ollut vähänen ateriointini, viimeinen GT vai fysiologiani, mutta lauantaina heräsin päänsärkyyn. Ajattelin, että kyllä se kahvilla ohi menee, mutta perkana vaan yltyi. Puolen päivän maissa olin jo migreenin kourissa. Makasin pimeässä makuuhuoneessa, kun RM läksi kotiin. Turhapa hänen oli minun kitumistani seurata. Ja minä kun olin kuvitellut tekeväni lauantaina vielä vaikka mitä, en sitten tehnyt mitään.
Tokenin vasta illalla. Ei huvittanut mikään. Hyvä niin, säästyypähän vanha ruumisraiskani, Siiseli vaan harmitteli, kun olisi tahtonut nähdä. Nyt olen oikeasti taas levännyt, tuntuu ihan mukavalta. Parin päivän päästä tulee Ottoveli, olen jo järkkäillyt pari lyhyempää työpäivää. Äiteellekin ilmoitin loma-aikani, nyt pitää alkaa tilailla lippuja ja majoitusta maalis-huhtikuun vaihteeseen. Elämä kulkee ja kuluttaa, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Eikä lumeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti