Sain taloyhtiöltä kirjeen, jonka mukaan täytettyäni mukana seuraavan lipetin minulle maksetaan takaisin kanissa ollut takuuvuokra. Olen viestin mukaan ollut moitteeton vuokralainen. On se vaan hienoa edes jostain saada moista tunnustusta, mitään muuta moitteetonta minussa ei taida ollakaan. Eikä vuokra-asumisenikaan ole aivan moitteettomasti sujunut, ei vaan naapurit ole viitsineet tehdä numeroa. Ja on taloyhtiössämme pahempiakin kuin minä, puolustuksekseni totean.
Kerkesin jo hetkeksi ilahtua, että nyt minulle tarjotaan sitä isompaa. Että nyt tulee muutto ja pääsen korkeammalle ja saan elintilaa. Siihen se talviloma olisi sitten mennytkin. Taas olisi pitänyt muuttaa sovittua viikkoa, suunnitelmat olisivat menneet uusiksi ja kaikkea. Noh, en kyllä olisi valittanut. Nyt kuitenkin loma saa olla suunnitellulla paikallaan pääsiäisen jälkeen. Minä en muuta vielä.
Töissä naureskelin lounaspöydässä, että olen joskus pitänyt itseäni mukavana ihmisenä. Enää en ole. Olen kärttyinen ja kamala ihmishirviö, joka syö työkavereita välipalaksi. Jotain tekemistä on varmaan tolkuttomalla kiireellä ja stressillä, mutta eihän sitä pitäisi viattomiin purkaa. Vaan kun ne "viattomat" eivät ymmärrä, mitä tahtovat, tahtovat vääriä asioita, tahtovat oikeita asioita väärältä ihmiseltä, tahtovat maailman - ja jostain syystä minun pitäisi kaikki toiveet toteuttaa. Mutta kyllä minä vaan sitten osaan monenlaisia temppuja, kun pakko on. Muuta en aiheesta tänään sano.
Nyt pitäisi ryhtyä sitten tilailemaan junalippuja, että halvalla saisi. Minua pahaa ihmistä ei kyllä sitten yhtään huvittaisi mennä kyyhöttämään äitini luokse. Vaan pakkohan se on. Miten minusta ei enää tunnu yhtään moitteettomalta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti