keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Jos olis valta, niin kuin on mieli

Saattaisi naurattaa kyynisesti ja sarkastisesti, jos ei itkettäisi. Elin toivossa, että muutettuani isompaan asuntoon saisin uuden nojatuolin ja oman pesukoneen. Nyt kun tilaakin tulisi olemaan. Sitten minä heräsin. Vararahastoni meni niihin ex-puolison puhelin- ja nettilaskuihin, jotka olivat nimissäni. En edelleenkään ole saanut vakuutusyhtiöltä viestiä, että pakollinen liikennevakuutus olisi siirtynyt hänen nimiinsä. On siis jatkettava taistelua – JA MINÄ EN ENÄÄ JAKSA taistella. Minä tahtoisin jo jättää koko episodin taakseni ja unohtaa epäkelvon olion olemassaolon. Jos olisi ase, voimia ja kavaluutta, kävisin paukauttamassa pois päiviltä, mutta minä moisen hirviön takia linnaan lähde.

Että helpottaa, kun saa edes puhua pahaa! Muuten olen sitä mieltä, että koko suku olisi hävitettävä tai ainakin salvettava, etteivät vaan vahingossakaan pääsisi levittämään läpimätää geenistöään enää mihinkään suuntaan.

Onneksi tulevan muuttoni jälkeen ex-puolisoni ei enää tiedä missä asun. Pitää muistaa varoittaa kaikkia ystäviä ja kylänmiehiä, etteivät vain vahingossakaan kerro sitä hänelle. Jostain syystä olen viime aikoina alkanut pelkäämään, olen laittanut hänelle niin tulikiven katkuisia viestejä ja uhkauksia, että hänelle voi paukahtaa päähän tehdä suhteeni jonkin valtakunnan lopullinen ratkaisu. Vähän samanlainen kun minä tahtoisin tehdä hänelle.

Hänen tekemänsä taloudellinen rötös toi ilmeisen selvästi mieleeni eroa edeltävän ja sen jälkeisen ajan. Olen täynnä raivoa ja kaikki epäoikeudenmukaisuus tuli taas mieleeni, vaikka olin päässyt siitä jo melkoisen hyvin eteen päin. Olen taantunut takaisin raivohulluksi. Itse asiassa tekisi mieli vetää perseet ja käydä rikkomassa sekä auton että asunnon ikkunat.

Onneksi saa edes puhua täällä asiasta, helpottaa. Enkä minä mitään kuitenkaan tee, minut tuntevat ihmiset tietävät, että en juurikaan ole verenhimoinen, olen vain vahva puolustautuja. Jos jaksan puolustautua. Nyt kyllä tekisi mieli antaa vain periksi ja luopua kaikesta, kun EI JAKSA. Hauras miäli.

4 kommenttia:

Seamrog kirjoitti...

Toivon sinulle kovasti jaksamista tuon tilanteen kanssa!

Reetta kirjoitti...

Paskaa. :( Just se että kaikkien henkisten kärsimysten, vaikka tuo kuulostikin typerän kliseeltä, kuitenkin, jälkeen vielä nuo rahajutut. Paskaa!

Voimaa sisko.

Kiona kirjoitti...

Voi hemmetin hemmetin hemmetti! Kuinka helvetin kaukana siintää se päivä, jolloin me vain nauretaan näille. Onneksi muutat kohta. Voimia.

-kummitus- kirjoitti...

Tässä tilanteessa on yksi hyvä puoli; luulen sen menevän ohi. Ensin meinasin kirjoittaa, ettei se pahemmaksi enää voi tulla, mutta sitten tajusin, että voipas sittenkin.

Osa päiväkirjoistani on entisen kotini alakerrassa. Samoin kaapissa ovat äitini minulle lahjoittamat kahvikupit ja lautaset. Kovin rakkaat, vaikka täysin turhat. Samoin on saamatta takaisin isoisäni kihlasormus, josta tehtiin ex-puolisolle vihkisormus. Ja alakerrassa on polkupyörä, josta en varmaan enää näe vilaustakaan.

Mutta maallistahan tuo on kaikki. En mie kuole, mutta vituttaa niin, että näkö lähtee.