torstai 21. tammikuuta 2010

Seitsemän avainta

Minusta tuli velkavankeuteen sitoutunut persoona eilen. Sen lisäksi sain ottoveljen kylään. Tein äärimmäisen ihanaa kasvismätökästä (tofua, kookosta ja parsakaalia kera mausteiden sekä sienitomaattihässäkkää intialaistyyppisella mausteistuksella), josta veliseni sanoi, että hyvää on, mutta mitenkäs tuon toistat. En tiedä, hyvää saatan tehdä, mutta en samanlaista kahta kertaa. Vähän sinne päin saattaa onnistua.

Minua jännittää. No niin kuin muutto ja sellaiset jutut. Yksi osa minusta tahtoisi olla 10 vee sitten, kun ei tarvinnut vielä kantaa huolta huomisesta, tai edes kantaa yleensä ottaen huolta. Tai sitten tiesi kaikenlaisia keinoja ratkaista ongelmia. Nyt vaan taistelen ponnettomasti, yritän pitää nenäni pinnan yläpuolella. Sen lisäksi minua ahdistaa ex-puolisoni, jonka kanssa yritin puhua puhelimessa eilen, tuloksena paha mieli eikä tietoa siitä, aikooko hän oikeasti siirtää autovakuutuksen nimiinsä tai itsensä auton haltijaksi. Samaisessa puhelussa hän onneton yritti vielä valehdella, että oli allergialääkkeen takia menettänyt väliaikaisesti ajokorttinsa. Ja kissan viikset, siellä on siis siirrytty alkoholista huimausaineisiin. Sillä lailla.

Saan avaimet 5. helmikuuta. Ne kuulema odottavat minua uudessa kodissani ja niitä on seitsemän! Kun kysyin syytä avainpaljouteen, vastaus oli kotipalvelu. En uskaltanut kysyä enempää, koska en tahdo kuulla, että joku on saattanut poistua manan majoille asunnossa, johon minä muutan seuraavaksi. Toisaalta niin kuin ottoveljeni sanoi, Helsingissä on varmasti erittäin paljon asuntoja, joissa joku on kuollut. Jos hyvin käy, minäkin saan kuolla kotonani, onpahan jo kotipalvelullekin avaimet valmiina...

5 kommenttia:

Kiona kirjoitti...

Höh, taas hyvää ruokaa. Seitsemän on sitä paitsi hyvä luku. Eikös niitä kääpiöitäkin ollut sen verran?
Onnea pakkauspuuhiin!

Puhuri kirjoitti...

No on ainakin vara-avaimia ensihätään, ei tarvitse teettää!
Sovitaan, että 7 on onnenluku.

Toivottavasti jännittää sillai mukavasti :)

-kummitus- kirjoitti...

Seitsemän on hyvä luku. Olen kieltämättä aina pitänyt siitä.

Kiona, mie kun tuppaan aina syömään hyvää ruokaa. :-D

Millan kirjoitti...

Voi, kyllä siitä vielä hyvä koti tulee, eikä sitä tiedä kenelle niitä avaimia vielä tarvitaan. Toivottavasti sulho ei sentään tuo mukanaan viittä valmista pilttiä;-)

-kummitus- kirjoitti...

Millan, elä pelottele. Toisaalta jos ihan oikeasti kävisi niin, että jonkun elämään löytäisin, kovin todennäköistä olisi, että hän on jo toisella kierroksella.

Toisaalta jos lapsia olisi, nekin alkaisivat jo olla teini-iän ohittaneita. Jos ne ovat nuorempia, olen joko kehdonryöstäjä tai kotirauhan rikkoja. Ja siihen mie en taida olla valmis...