Kyllä taas sattuu ja tapahtuu. Eilen sain Dermosil-tilaukseni, jossa oli mukana harmaa kajali. Pitihän sitä ryhtyä testamaan, hyvältä näytti. Ajattelin, että pesen illalla värin pois silmistäni, mutta arvatkaa vain muistinko, kun en ollut meikannut itseäni muuten. Menin kylppäriin ilman silmälaseja. Pesin kyllä naamani, mutta en käyttänyt silmämeikinpuhdistusainetta. Niinpä sain aamusellakin ihanilla kauniita hopeanharmaita rinkuloita silmieni ympärillä. Ainakin tuote on kestävä, niin kuin mainosteksti lupasi, mutta silmät pikkuisen punoittavat, eivät kestä enää yön yli jätettyä meikkiä.
Dermosilin Luonnonkosmetiikka-puhdistusvaahto on muuten maailman paras, ei kiristä, mutta puhdistaa. Eikä sisällä hajusteita, mie en kestä, että puhdas naama tuoksuu jollekin haisulille.
Mutta sattumiin. Kävin aamulla suihkussa ja kun töihin olin menossa, niin vähän ajattelin kikertää tukkani latvoja, että ne asettuisivat jonkin valtakunnan kuosiin, eivätkä katsoisi toinen karva itään ja toinen länteen ja loput sinne ja välille. Melkein sain kikertelyn tehtyä, kun käherrin lipsahti kädestäni suoraan vessanpyttyyn. Tuli säikähdys, mutta aivan ajattelematta vedin johdosta kihartimen pois pytystä, ja johdon seinästä. Sinne se jäi lattialle makaamaan vettävaluvana ja pieni palaneen tuoksu mukanaan. Saa nähdä uskallanko enää seinään sitä laittaa, vai pitääkö 20 vuoden käytön jälkeen hankkia uusi kiharrin. Mitäs olette mieltä, uskallanko kokeilla vai tuleeko kestopermanentti ja rytminsiirto samaan hintaan?
Voisinko opetella pitämään wc-istuimen kannen kiinni? Se on syönyt minulta jo paljon asioita. Olen uittanut siellä lähes kaikkea mitä voi ihminen pitää käsissään kylpyhuoneessa. Jopa yksi hammasharjani ui siellä, mutta sen laitoin kyllä ihan suosiolla roskiin tapahtuneen jälkeen. Kamerasta tuli entinen ja nyt meni kiharrin. Pitääkö minun tehdä itselleni pieni kyltti istuimen yläpuolelle? Sellainen, jossa sanotaan, että sulje pönttö, pönttö.
Minulla on taas sandaalit jalassa. Katsotaanpas miten paljon sataa vettä iltapäivällä. Se on alkukesästä tuntunut olevan trendinä. Ja sitten taas ovat jalat jostain kohtaa auki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Just tässä yksi aamu mietin, että voisi olla tosi järkevää opetella pitämään se pytyn kansi kiinni. Aika usein sieltä saa kaivella jotain...
Kihartimen käyttöönotosta en uskalla sanoa mitään. Itse tietysti testaisin, jotta toimiiko, mutta en nyt ehkä muille uskalla suositella samoja tekoja :)
O-Ou.Onpa hyvä, että olet vielä hengissä. Meillä pytystä kaivellaan lähinnä sinne luiskahtaneita seikkailunhaluisia kissoja, mutta ne eivät ole ihan yhtä vaarallisia.
Eipäs ole vielä vanha se sun kiharrin, omani on n. 33 v. ja vielä toimii, mutta on viime aikoina alkanut oudosti surista. Uusi on odotellut paketissa jo kymmenisen vuotta, ehkä se joutuu pian tosi toimiin.
Älä muuten kokeile uitettua laitetta ennen kuin se on täysin kuiva.
Kävi kyllä noston jälkeen mielessä, että olisi siinä voinut huonostikin käydä. Ja en varmasti kokeile ennen kuin kapistus on kuivunut. Onneksi ensi vko on lomaa, niin ei kikerrystä tarvitse. Ja onneksi ovat harjakuivaimet nykyään niin edullisia, ettei kirpaise, jos vaikka joudun hankkimaan uuden.
En miekään aikaisemmin ole mitään tiputellut, mutta nykyään tuntuu, ettei käsissä enää pysy mikään. Vanhuus tai liian laajat ja löysät liikkeet on diagnoosini.
Kissoja oli ärsyttävää kaivella vessanpytystä, silloin muuten vahdin hysteerisesti, että kansi oli laskettu alas. Pelkäsin, että jonain päivänä löydän jonkun hullun hukkuneen karvakasan sieltä...
Lähetä kommentti