sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Graffitieläin ja cyberseksiharjoitus

Tästä tuli hyvä viikonloppu, ihan niin kuin aavistelinkin. Perjantaina rakentelin J. Oliverin ohjeella parsakaali-kukkakaalicannelloneja, paitsi että korvasin paseeratun tomaatin omalla tomaattikastikkeellani. Ihania palleroita, totesimme ystävän kanssa niitä nauttiessamme. Muutaman virkistävän juoman jälkeen rakentelimme porosäilykkeestä vorschmackin lauantain blinikesteille. Sen jälkeen menimmekin baariin. Oljenkorressa olen käynyt kerran OH:n kanssa, nyt oli vähintään yhtä mukava ja leppoisa kokemus. Onneksi ymmärsimme olla jäämättä sinne koko illaksi ja onneksi emme lähteneet Kallioon, vaikka sitäkin hetkellisesti harkitsimme. Meillä saattaa sittenkin olla selkäranka jossain.
Kokkosaarenkadun pysökillä on nätti tervehtivä graffitieläin.
Sen sijaan poikkesimme vielä naapurilähiössä yksillä, vierailu tosin osoittautui antikliimaksiksi, huonoja laulajia ja ankea tunnelma, mutta tulipahan sekin vieraalle näytettyä, ennen kuin kuljeskelimme metsäpolkua pitkin kotiin. Minä tietysti jossain välissä onnistuin harppomaan turhan reteästi, niukautin polveni, eihän se vielä iltasella tuntunut, kun puudutus oli kohdillaan, mutta aamulla valitettavasti tilanne oli toinen. Ennestään rikkinäinen polvi oli kerännyt itseensä kunnioitettavan vesipussin, naureskelinkin, että minulla on tulevaisuus vatupassina, kun parhaimmillani olen vaaterissa sängyn päällä maatessani, en ainakaan riko itseäni lisää.

Lauantain ohjelmanumero, pièce de résistance, oli retki rautakauppaan. Minulla on ollut useampia hankittavia asioita listalla ja nyt kun oli oikeim autokyyti, niin pankkikortti vinkaisi pahemman kerran. Hankin liesimustaa, viemärirakeita ja sammutuspeiton. Apteekista tarttui mukaan polvituki. Kaupasta jälkiruoka ja blinitarpeita. Sen päälle olikin ihanaa tulla pariksi tunniksi kotiin lepäämään ennen illan ohjelmaa. Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa cyberseksiä, nukuin kannettava sängyssä, kun leikin sillä hetken ennen kuin uni voitti. Kovin tuntui yliarvostetulta, hetken se siinä lämmitti, ennen kuin viileni.

Naapurin poikain luona paistelin blinit, olen havainnut parhaaksi käyttää lettupannua, koska kuka nyt niitä blinejä tahtoo itsensä täyteen, kun täytteethän ne tärkeintä ovat. Alkuun vedimme sinihomejuusto-punajuurisosekeittoa, blinien täytteenä notkuivat vorschmack, suolakurkut, hunaja, smetana, sipuli, savukalatahna sekä muikun- ja kirjolohenmäti. Kyllä, kätöseni sekä nilkat ovat turvoksissa, aika suolaista kamaa vanhalle akalle. Mutta hyvää!
Tässä haetaan daideellista vaikutelmaa, mutta vorschmack näyttää edelleen koirangagalta. Hyvää se kyllä oli! Kuolasurkusta kerkesin vähän jo haukata, ennen kuin kuvan muistin ottaa.

Maailman helpoin kakku ilman uunia.
Jälkiruuaksi tekaisin maailman helpoimman kakun. Otetaan kaksi marenkipohjaa kaupan kakkuhyllystä. Keskiväliin tiramisumaitorahkaa, päälle vaniljarahkaa, mustikoita ja tummaa suklaata. Nopea ja äkkimakea. Sitten seurasimme Uuden musiikin kilpailua, kannustimme mukana olevaa ystävää henkisesti, mutta tietenkin voitti väärä biisi. Ei silläkään mitään väliä loppujen lopuksi ollut. Sopii hyvin sinne tuubaosastolle ja hyvät naurut saimme siitäkin.

Väsyin jo puolen yön aikaan, vatsalihaksiin (mihin?) sattui nauraminen ja vatsanahka pingotti ruuasta. Päätin tuhlata taksiin, koska en uskaltanut riskeerata polveni sekä tyhjien astioiden kanssa liukkaille kaduille lähtemistä. Minä sitä olen hyvä keksimään syitä taksiajeluilleni. Mutta hirmu hyvä viikonloppu oli, ihmisiä, sopivasti juomaa ja paljon ruokaa! Tänään lepään ja huomenna onkin TAAS haastattelu. Joo, ei siitä mitään tule, mutta menen silti, kiva, kun on jotain ohjelmaa, että voi edes teeskennellä jotain tekevänsä.

2 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Ei ei ei. Tätä ei olisi pitänyt ollenkaan lukea sillä venäjällä rampatessani jäin koukkuun blineihin. Olen niitä toki täälläkin saanut mutta harvassa ovat ne, jotka niiden teossa onnistuvat. ja se suolakurkkujen dippaaminen hunajaan....

Tosi helpon kuuloinen tuo kakku ja mietinkin että se voisi onnistua jopa tälläiseltä kokkausvammaiseltakin. Ainakin on yritettävä.

-kummitus- kirjoitti...

Blinit ovat jumalten ruokaa. Samoin olen aivan rakastunut pelmeneihin. Voipi olla, että olen joku salaryssä. Vodkakaan ei nimittäin pahaa ole.

Kakku on naurettavan helppo. Kun vaan muistat ottaa maustettuja rahkoja, etkä maustamatonta, niin et voi epäonnistua. Etkä tee etukäteen, vaan juuri ennen tarjoillua.