perjantai 8. helmikuuta 2013

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Sitä kun ajoissa herää, niin saa kummasti aikaan. Huomasin asian eilen, kun ensin paistoin leivän. Sen verran varioin, että tungin mukaan reilun desin verran turkkilaista jogurttia ja siemenet tekivät tilaa kauraryyneille. Tuli herkkua! Paras tähän saakka. Lämpöisen puolikkaan pakkasin mukaani, kun kylille läksin. Ennen yhtätoista minulla oli jo treffit rautatieasemalla, lunastin nuorelta herralta ensipainoksen Tuhannen planeetan valtakunta-sarjakuvaa, maksoin vain 7 euroa, vaikka kyseessä oli ehta 70-luvun painos. Ja uskomattoman hyväkuntoinen, ei tahran tahraa ja selkämyskin taittamatta. Lupaan, ettei se minun jäljiltäni sellaiseen kuntoon jää, minä kun luen sarjiksiani, en vain keräile niitä.

Kävin kaupasta pari juustoa ja paketillisen vihreitä asioita, ennen kuin matkasin Viiskulmaan äitiyslomalaisen kanssa brunssitreffeille. Aika kului rattoisasti, nuori herrakin heräsi aamupäiväuniltaan. Maailma parani kummasti, lapsukainen ei edes itkenyt minut nähdessään, vaikka pitkään tutkikin ääneti. Epäilevä Tuomas! Säällisen seuranta-ajan jälkeen minulle väläyteltiin jopa kahta hammasta. Sellaista shemeikkain sukua tuntuu nuorukaisessa olevan, että kiitän luojiani, etten minä enää ole markkinoilla siinä vaiheessa, kun hän pistää tuulemaan. Pois ymmärsin lähteä vasta, kun herra alkoi haukotella iltapäiväunilleen. Mukaani sain purkillisen hunajaa. Ylläripylläri, sitä oli myös brunssipöydässä tarjolla. Saattaa johtua ystävän virallisesta työpaikasta. Heh.

Punavuori tuli tutuksi 90-luvulla, ystäväni asusteli Tehtaankadulla ja me tytöt bailasimme. Vanha Kapteeni, Sikala, LostAndFound, Uudenmaankadun ja Iso Roban baarit tuli siihen aikaan koluttua. Nauratti, kun niitä aikoja muistelin. Muistan yhdetkin sokkotreffit, kun värväsin ystäväni saapumaan paikalle puoli tuntia niiden alkamisen jälkeen ja tarkistamaan tilanteen. Hyvin kun meni, niin päädyimme koko seurue jatkoille Kallioon samana yönä. Huhhuh.

Kotimatkalla koukkasin Liiterin kautta. Siellä oli taas hirmu hyviä tarjouksia; parsakaalia alle eurolla, luumutomaatteja 80 sentillä, viidellä eurolla kaksi kahvipakettia, juustokin oli tarjouksessa, samoin kreikkalainen jogurtti. Ja toffeepussi! Olin suorastaan riemuissani, tänään ei niin paljon tarvitsekaan enää hankintoja tehdä, Vähän olutta ja vähän ruokajuttuja, saan vieraan yläkyliltä, huomenna jatkamme naapurilähiössä blinikestien merkeissä.

Jos elämä olisi koko ajan tällaista, silkkaa juhlaa ja ihmisiä, ja rahaa olisi, ikinä en töitä tarvitsisi. Mutta kun ei ole. Rahakin kun ihan hyvästä olisi ihmiskontaktien lisäksi. Sitä kuitenkin ajattelen vasta maanantaina. Pitää se päiväkotipaikka löytää jostain. Ahdistus. (Tulipas se nopeasti. Nukkumatin ohkoisella unihiekkälähetykselläkin saattaa olla osansa tunnelman nopeassa vaihtumisessa.)

8 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Leppoisaa viikonloppua - siitä kuuluu sellainen tulevat!

Tuli aivan Helsinkiaikojani ikävä: asuin Korkeavuorekadulla Maxillia vastapäätä ja samat olivat baarit ja paikat. Kantapaikkani oli Primulan baari viiskulmassa ja toisinaan vietin siellä enemmän aikaa kuin omassa 10 m2 olohuoneessani ;-)

-kummitus- kirjoitti...

No just se Primulan baari! Sitä kutsuttiin siihen aikaan Old Skippersiksi, jonka me tietysti suomensimme. ;-D

Anonyymi kirjoitti...

Utelias kysymys: olisitko valmis ottamaan vastaan työn, josta verojen jälkeen jäisi vähemmän rahaa käteen kuin ansiosidonnaisesta?

-kissa-

-kummitus- kirjoitti...

No en! Eihän sillä rahalla eläisi kukaan! Tai toisten on pakko elää, mutta jos ei PAKKO ole, en siihen ryhdy.

Peppone kirjoitti...

Se on vaan tuo aikaisin herääminen ja rahattomuus toisinaan yhtä tuskaa, miljoona paikkaa minne mennä ja yhtä monta ostosta tehtävänä mutta ei, ei anna pesot periksi.

Marjaana kirjoitti...

Old Skippers, se juuri! Yritin muistella ja googlaillakin, mutta ei onnistunut. Ihmettelin samalla, miten olen VOINUT unohtaa sen nimen. Enkä edes älynnyt tuota sun suomennostasi...

O tempora, o mores!

Marinadi Koo kirjoitti...

Ensi kerralla sitten myös ne Primulan baarin tarjouskuoharit :)
Ja pikkujätkän suussa pilkisti eilen kaksi uutta hammasta, joten hymy hohtaa kohta paremmin!

-kummitus- kirjoitti...

Peppone, kaikki otetaan mitä annetaan. Ja mitä ei saada, sitä ei tarvita. ;-D

Marjaana, vanhuus ei tule yksin, se tuo dementian mukanaan. Kovalevylle ei mahdu kaikkea.

Marinadi, joo, ehdottomasti! Pilataan maineesi äitinä ja viedään lapsi baariin! ;-D Onnea uusille hampaille!