keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Karvan verran - kolmen pinnin ihme

Tästä saattaa tulla mielenkiintoinen polkka.

Kaikkihan alkoi siitä, että ajattelin päälleni tehdä jotain, kun seuraavaan kampaaja-aikaan on aikaa. Pitkä aika. Jotenkin innostuin suolamuotoilujutuista, kun minullahan on sellainen julman pohjoismainen/ suomalainen yltiöohut hiuslaatu. Onneni toki on, että hiusta on tolkuttomasti. Ette kyllä usko, mutta sen lampaan nuoleman karvan sijaan minulla oli tuossa eräänäkin päivänä täydellinen kihara! Uskomaton tuote, plussaa plussaa plussaa! Got2b oli ensimmäinen, joka kätösiini osui. Neuvoni on, noudattakaa käyttöohjetta. Ei märkään, vaan lähes kuivaan tukkaan ja rutistelua.

Sitten kokeilin toista juttua. Sellaista, minkä opin, kun olin tuolla jossain ammatillisesti kiinnostavassa tilaisuudessa. Siellä opetettiin kolme nopeata tapaa tehdä kampaus pitkähköön tukkaan. Ensimmäinen vaikutti niin helpolta, että tuli tarve kokeilla. Pohjalle suositeltiin kiharaa, mitä minä en tietenkään tehnyt. Olisi ehkä kannattanut. Nyt jäivät latvat jäyhiksi jököttäjiksi.
Epäonnistunut kuva epäonnistuneesta ihmisraasusta. Mutta kokeilkaapa itse ottaa itsestänne kuvaa takaapäin.
Hiukset jaetaan kolmeen osaan, niiden alakertaan pannaan silikonilenksut (tosi alas). Sitten nypitään muutamia karvoja sieltä täältä, samalla ponihännät nousevat ylemmäs. Sen jälkeen törkkäät hengettömät läpi lenksuista ja kohti päänahkaa. Viimeistelet kampauksen. Helppoa muuten, mutta kuvan ottaminen ei. Kuten huomaatte, leukalinjani on katoamassa. Ihanaa, hamsteriposket odottavat tapahtumistaan. Enkä kikertänyt tukkaa silloin aluksi. Tämä oli vain testi, lupaan, että jos vain välineet ovat tarjolla, teen tämän kenelle tahansa ja lopputulos on on päätähuimaava - noh, näyttävä ainakin. Lyhyeen tukkaan en sitä tietenkään pysty kykenemään, en minäkään mikään jeesus ole. Ja lupaan opetella vesiputousletinkin saman tien. Se esiintyi kahdessa muussa mallissa, mutta se ei minulle enää käy, koska vanhuus.

Samaisessa tilaisuudessa kuvittelin ottavani jotain taidekuvia, joiden oli suoraan sanottuna tarkoitus olla vain yhden merkinnän ajanvietettä. En minä tietenkään muistanut mitään ilmoille laittaa. Enkä ole muistanut monta muutakaan, olen jopa tuhonnut ne puhelimestanikin. Minä sitä ihan aikuisten oikeasti olen idiootti, mutta etteköhän te jo siihenkin ole tottuneet.


5 kommenttia:

Kionaya kirjoitti...

Kivan näköinen kampausjuttu. Omasta päästä on aina vaikea ottaa kuvia, mutta hyvin olet onnistunut.
Harmi, kun mulla on lyhyet hiukset, en koskaan saa mitään kivoja syheröitä päähäni.

Peppone kirjoitti...

Pään kaljuna pitämisessä on se hyvä puoli ettei tarvitse hiusten kanssa tapella mutta toisinaan kovilla pakkasilla niitä kaipaa siitä huolimatta että on pipo päässä.

-kummitus- kirjoitti...

Kiona, se oli aika veikeä tapa tehdä tukkaa.

peppone, jos hoikempi olisin, heti vetäisin tukan pois.

Mymskä kirjoitti...

Minen ymmärtänyt kampausohjetta, joudut opettamaan kädestä pitäen. Olen toivottoman kärsimätön hiusten laittaja, ja päädyn useimmiten ponnariin, joka on tylsintä mitä päässä voi olla. Kaikki helpoksi sanotut ohjeet siis kelpaavat, vaikka nekin tulee yleensä todettua liian vaikeiksi.

-kummitus- kirjoitti...

Mie voin näyttää, se on tosi helppo. :-D