maanantai 23. syyskuuta 2013

Suljin oven

Eilen illalla alkoi viluttamaan, ensimmäistä kertaa koko syksynä. Niinpä suljin parvekkeen oven. Vielä pitäisi karsia sieltä tomaatinrangat biojätteeseen ja huonekasvit sisälle. Siivotakin varmaan pitäisi. Pestä vaikka matto. Mutta katellaan, vielä on kesää jäljellä. Tai sitten syksyä. Voi olla, että ovenkin avaan uudelleen, minä kun rakastan viileässä nukkumista. Saattaa olla, että suljen vain parvekelasit, niiden kanssa en nimittäin jaksanut askarrella eilen illalla, kun ne tomaatinvarretkin olivat tiellä.

Nostin d-vitamiiniannostuksen 20sta 40ään mikrogrammaan. Pimeys alkaa taas hiipiä leveysasteillemme.

Vikonlopun merkittävimpiä tapahtumia oli marathonpuhelu ystävän kanssa. Onneksi molemmilla oli aikaa haastella. Oma mieli koheni, kun sai jutella. Ja kai se toinenkin olisi sanonut, jos pahalta tuntuu jaaritella. Opin hänestäkin jotain uutta. Toinen merkittävä tapahtuma oli lenkkikaverin tutustuttaminen sienestämiseen, todella varovaisesti, bongasin nimittäin lenkkipolkumme vierestä pieniä orakkaita ja kantarelleja sen verran paljon, että hänkin innostui napsimaan niitä mukaansa. Hyvä hyvä, kihisin itsekseni, vielä minä hänestä metsäretkikaverin koulitsen. Ensi vuonna viimeistään.

Sain melkein tiskattua perjantain vierailun jäljet pois. Kaksi edellisen työpaikan kollegaa saapui kylään. Tarjosin Leelian lepotuolin lisäksi hyvää herkkuruokaa ja riittävästi juomia. Heillä raukoilla oli Ameriikan hallinto taas kiristänyt ruuvia kertaalleen reilun kierroksen, paikallisen hr-henkilön johdolla. Sääliksi kävi.

Kyllä ruotsalaiset osaavat! Luin Tim Davys-salanimellä kirjoitetun Amberville-dekkarin. Se oli taas niitä kirjoja, kun jo aloittaessaan tiesi, että harmittaa, kun kirja loppuu. Onneksi sille saattaa olla jatkoa luvassa, jollain engaldinkielisellä sivustolla mainittiin, että se olisi kolmiosainen sarja. Olisi nyt vaan, tämä lukisi kaikki osat mielellään. Jopa omistaisin ne.

2 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Täytyy sanoa että kyllähän minäkin viileästä makuuhuoneesta tykkään mutta kohtuus kaikessa. En voi sille mitään ettei veri kierrä ja siksipä vihaankin talvea koska nollan alle kun mennään niin kilahdan jäähän välittömästi.

-kummitus- kirjoitti...

otan osaa. Minä taas en palele. En ikuna. Syksy, talvi ja kevät ovat siinä mielessä tosi hyvää aikaa minulle. Ehkä muutaman vuoden päästä osaan taas palella, odotan sitä aikaa kiihkeästi!