Musiikkia ja muita ääniä

Joskus sitä voi olla onnellinen, että naapurin koira herättää ulvonnallaan ennen seitsemää. Joku muukin pitää meteliä tässä huushollissa kuin vain minä, kun harrastan alkoholia ja musiikkia -iltamia. Mutta nyt on musiikinkuunteluaamu, olen nimittäin tutustumassa illan aiheeseen. Otin juuri itseäni niskasta kiinni, nappasin itselleni lipun Macyn keikalle, kun siitä kerta olen jo kotvan hautonut - syksystä saakka. Minä sitten rakastan käheä-äänisiä naisia, toinen käheä-ääninen muuten esiintyy Juttiksessa tänään. Menkää sinne, jos ette jouda mun kanssa kylille.

Äänestä tuli mieleen, meillä oli töissä maskeeraaja perjantaina, johtoryhmää kuvattiin nimittäin. Yksi kollegoista oli kävellyt ohi ja kuvitellut minun juttelevan neukkarissa ja ihmetteli, että näkee kahtena, kun näki minut pöytäni ääressä saman tien. Piti ihan käydä sitä ihmettä salakuuntelemassa ja -katsomassa. Ja totta, sieltä löytyi tummaääninen pitkä blondi. Tosin meikkiä oli kilo enemmän, tukka nätimmin kikkuralla ja varsi hoikempi, mutta voin kuvitella, että meidät hetkellisesti olisi voinut kuvitella siskoksiksi. Tai minut hänen äidikseen, jotain samaa kuitenkin oli. Ihmeellistä oli kuulla oma äänensä, kuulemma, se on aika tumma, vaikkei sitä itse kuule.

Eilen siivosin. Hallelujaa! Tänään aion vähän ommella. Eilen tein myös savulohipiragan. Ruokakin on siis valmiina, tuli vaan syötyä siitä jo melkoinen lohko Charlien enkeleitä katsellessa. Tai noh, loppufilmin ajan kyllä pilkin jo ruokahumalassa, pari lasia viiniä ja kaksi onnetonta siideriraasua. Taisin oikeasti kaivata unta. Unesta muuten tuli mieleen, että edellisenä yönä vetäisin 7 tuntia putkeen, en edes kertaakaan herännyt. Olipa kuulkaas ihmeellinen tunne, olin kuin kuollut, en muista edes kääntyilleeni.