Musta ripsiväri näyttää aivan oudolta silmissä, kun on ikänsä käyttänyt ruskeata. Mutta helkkari kun lentokentän taxfreesta vain ei ruskeata saanut, niin pakko oli tyytyä mustaan.Muuten jätänkin torstaiaamun kunniaksi meikkaamisen vähemmälle, koska senioriliikuntahetkessäkin tulee hiki. Töissä pitää korjata sotamaalaus ja vaihtaa ihmisvaatteet päälle. Toivottakaa minulle onnea, että koordinaatiokykyni muistaisi jotain viime viikosta!
Mieli askartelee jo viikonlopussa. Luvassa on musiikkia sekä lauantaina että sunnuntaina. Perjantaina koitan ottaa rauhallisemmin, mutta toisaalta tunnen itseni. Odottakaa vain. Sitä ennen on tosin jaksettava tehdä työnsä, ällöttää ajatus tiimipalaverista perjantaina, jostain syystä ajattelutapani on niin toisenlainen esihenkilöni kanssa, että koen usein hänen kyseenalaistavan kaiken toimintani ja sitten loukkaannun. Ja kun loukkaannun, nousevat piikit pystyyn, alan vältellä ihmistä. Minulla ei ole edelleenkään hyvä olo töissä, vaikka olen ehkä oppinut tekemään hommani niin, että en panikoi joka hetki. Mutta kyllä kehityskeskustelu pelottaa perkeleesti, minusta kun näkee, kun voin huonosti.
Tänään käyn pitkästä aikaa kääntymässä töiden jälkeen yhdessä yhteistyötilaisuudessa. Viimeksi kun sellaiseen yritin mennä, könysin polvillani Pasilassa. Toivottavasti tällä kertaa selviän omin jaloin paikalle ja sieltä kotiinkin. Kun lämpötila on plussan puolella, on todella vaikeata suostutella itseään vetämään kantaraudat kenkiinsä. Toisaalta seurasin eilen katujen tilannetta työlähiössä, hyvältä näytti. Suorastaan keväiseltä! Valoa riittää jo muutamaan minuuttia vaille 9 tuntia.
Uneni ovat nyt vähän huonot.(Paitsi tietysti juuri ennen heräkellon kilinää olin agentti murtautumassa johonkin salaiseen tutkimuslaitokseen. Siellä törmäsin puoliksi vankina pidettävään naistutkijaan, jonka kanssa aloin julmetusti flirttaamaan - olin mies.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti