Vielä viikko loman alkuun

Jos nyt jostain voi onnellinen olla, niin siitä, että uni saapui takaisin. Olen muutamana viimeisenä yönä herännyt vain kaksi kolme kertaa ja saanut heräämisen jälkeen unta uudelleen. Siitä voimme riipaista ruksin seinään, ehkä minä vielä oikeasti joskus saan nukkua ja levätä. Muuallakin kuin haudassa siis. Näen niin eläväisiä unia, että vuoron perään herään nauraen ja itkien. Se toki onkin paljon enemmän elämää kuin hereillä ollessa, eivät paljon työpäivän jälkeiset hetket kannusta touhuun ja tuunaamiseen.

Viimeisimmän semipainajaisen tosin olisi voinut jättää näyttämättä. Olin sohlannut yhden työhaastattelun kakkososan, tukka oli sekaisin, puhelin hukassa enkä ollut kirjoittanut luvattua raporttiakaan, koska olin ollut ulkoilemassa entisten nuorieni kanssa. Aika hyvin minä selvitin tilanteen, kiinnitin hiukset nutturalle, päätin etsiä puhelimen haastattelun jälkeen, en ollut kuin vajaan 10 minuuttia myöhässä, sain henkilön saattamaan itseni haastattelijan luokse (joku oppilaitos se oli). Siellä jäi vähän avoimeksi, saisinko tehdä raportin toisen haastattelun jälkeen, mutta haastattelija ei ainakaan heti tyrmännyt ajatusa. Siihen heräsin, oli taas jännitystä koko rahan edestä. Pystyn siis jopa unessa torpedoimaan elämäni.

Töiden jälkeen vietän aikaani Phryne Fisherin kanssa vielä tämän viikon, Murdoch astuu vuoroon 2. syyskuuta, sopivasti lomani jälkeen. Niin kauan on uskollisia ystäviä kuin ohjelmaa riittää telkkarissa. Samaa sanoin aikoinaan kirjoista, mutta koska lukukykyni on nykyään niin heikko, siihenkään ei voi enää luottaa. Tekisi kyllä mieli ryhtyä lukemaan niitä joskus keräämiäni hyvien kirjojen listoja uusiksi, kun en edes kirjastoon pääse. Mutta voihan se olla, että vielä muutun takaisin.

Muuttumisesta tuli mieleen, kroppa on nyt sitten lopullisesti menetetty vanhuudelle. Nyt ei enää kannata laihduttaa, tulee laskoksia ja ryppyjä vain. Tai sitten pitää olla korjaaviin toimenpiteisiin hurjasti rahaa, jota minulla ei ole, vaikka olen jo monta vuotta lotonnut yhtä ainoata riviä uskollisesti. Jos nyt johonkin investoin lähiaikoina, ajattelin uutta sänkyä ja pientä sähhkötietokonepöytää. Istuminen on pahasta. Täytyy varautua tulevaan, koti on tärkeämpi kuin kroppa. Sitä paitsi jos menetän työni, niin kuin on todennäköistä ennemmin tai myöhemmin, koti on tärkeämpi kuin ulkonäkö. Tännehän minä kuitenkin linnoittaudun.

Tänään jää Phrynen seura väliin, menen suoraan töistä kampaajalle. Saa nähdä, minkä värisenä sieltä pois kävelen, pojalla olivat ainakin viimeksi sieltä lähtiessäni hurjat suunnitelmat. Viikon päästä tähän aikaan matkustan junalle, joka vie minut Länsirannikolle ystävien huomaan. Ulkona on lämmintä! Kesä!