Kun kerta lomalla olin, en tiistaina pitänyt kiirettä kylille kirmaamisen kanssa. Sen verran aamupäivällä verryttelin, että kävin tsekkaamassa lähimmän supermarketin, Freshin. Kallista, totesin nopeasti, helkkarin kallista Suomen hintoihin verrattuna, mutta aamupalatarpeet ja muutama varaeväs sieltä tuli keräiltyä koriin. Koko viikon aloitin paahtoleivällä ja kananmunilla, se auttoi yllättävän hyvin jaksamaan pitkälle iltapäivään. Mutta kovasti olisin kaivannut Tescoa, Aldia tai Lidliä jonnekin lähistölle. Kamalinta oli tajuta, ettei vuokrapilttuussani ollut kahvinkeitinta, pikakahvihommeleiksihan se sitten meni. Pikakahvi ei sovi ihmiselle, joka juo tummapaahtoa.
Ensin tutkiskelin lähiympäristöä. Kaikki oli jotenkin ihanasti rempallaan. Tähän kuuluisi nyt kovasti kuvia muun muassa graffiteista, mutta DNA-kaupan kaveri sanoi, että kun puhelimen saan takaisin, siellä ei tule olemaan yhtään mitään. Ei kuvia, ei kalenterimerkintöjä, ei muistiinpanoja, ei mitään. Jotta kuvitelkaa mielessänne sellainen suhteellisen matala kylä, uusia ja vanhoja rakennuksia sekaisin, vähän lähiömeininkiä, vähän jotain hipsterimeininkiä. Melkein naapurissa oli Jameson museo ja kylän yksi isoimmista hosteleista. Keskustaan oli noin 20 minuutin kävelymatka. En ottanut turistikorttia, kun ajattelin, että ratikkaverkko oli aika onneton Helsinkiin verrattuna, vähän niin kuin meidän metromme. Olisi varmaan pitänyt ottaa, nyt kun jälkikäteen mietin.
Sitten hyppäsin Hop on Hop off -bussiin, sillä tulikin sitten seilattua sen verran, että huomasin, ettei keskusta mitenkään ylitsepääsemättömän suuri ollut. Minulle sattui ihan sellainen klassinen "olen blondi"-onnettomuus, paloin niskasta, rintamuksesta ja käsivarsista siinä bussin yläkerrassa nakottaessani. Tuulen vire viilensi juuri sen verran, etten tajunnut auringon polttavaa voimaa. Ei kai kukaan nyt I R L A N T I I N mukaansa ota aurinkorasvaa. Minun olisi pitänyt, sen verran yhteistä on kyseisen kansanryhmän kanssa, vaikken koskaan suihkurusketukseen tai solariumiin ryhdykään, kuvottavaa touhua. Paikalliset kyllä näyttivät sitä harrastavan, etenkin nuoriso. Oranssia sakkia, niin kuin lipussaankin.
Kotimatkalla löysin lähibaarin. Tulin kotiin takeawayn kautta pienesti hiprakassa, tuli ihan lokaali olo. Hissiä en saanut tilattua, enkä meinannut saada käytävän ovesta avainta irti. Jumalauta, että syletti, kun tunsi itsensä ääliöksi. Irlannin englanti humisi korvissa, etenkään baarin ukkeleiden puheesta en saanut mitään tolkkua, arvailin vain.
Nukuin toisen upean yön. Koko matkan ajan vetelin sikeitä paremmin kuin vuosiin missään, jotain tekemistä saattoi olla jatkuvalla liikkumisella. Harmitti toki, kun puhelinkin ryttyili jo tuossa vaiheessa, ajattelin, miten kivaa olisi ollut jakaa kaikki jonkun kanssa. Siis niin kuin ystävän tai ihmissuhteen. Se vähän tirskutti taas. Toisella tavalla tirskuttivat kokolattiamatot, eivät ne ole valkoihoisen kavereita.Olen todennäköisesti maaiman kermaperseisin turistinplanttu.
***
Puhelin on viety huoltoon. Kaksi viikkoa siinä kuulemma menee, ennen kuin sen saa takaisin. Kyllähän tämä eka viikko vielä menee työluurin kanssa, mutta ensi vkolla pitäisi laittaa siihen työsim takaisin. Sitten minulla ei ole puhelinta viikkoon. Samoin olen menettänyt hauskoja juttuja, joita aina silloin tällöin olen kirjoitellut muistiinpanosivuille. Harmittaa. Ja se tyyli, millä myyjä syyllisti, olenko kastellut puhelinta, mitä olen sille tehnyt. Voi villu tamme!
Pyykit on nyt kuitenkin pesty, kaikki tuoksui oudolta. Tai ei oudolta, vaan häjustetuilta huuhteluaineiltä ja pesuaineilta. Ei se varmaan muista outoa ole, mutta minun mimosanokkani ottaa siitä itseensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti