Muistilista

- kastele kukat, siirrä parvekekukat varjopaikkoihin ja anna niille reilummat vesiastiat
- vaihda rahaa, tilaus on jo tehty
- pakkaa (ja mielellään mahdollisimman vähän!)
- vie bioroskis, tarkasta jääkaappi
- imuroi, jos jaksat (jos et, tarkoittaa, että joudut imuroimaan tultuasi)
- passi, liput, luottokortti, hammasharja, lääkkeet
- ainakin yksi kirja ja pari lukematonta akkojenlehteä mukaan

Huomenna matkustan Tampereelle, ilmeisesti saan mainiota matkaseuraakin, ylihuomenna lennän lomakohteeseen, samoin erinomaisessa seurassa. Tampereella saatan tavata muutamaan muutakin kivaa tyyppiä. Katellaan tätä blogijuttua sitten uudelleen joskus elokuussa. Tauko saattaa tehdä hyvää myös kirjoitusinnolleni, joka on hiipumaan päin. Minulla ei tunnu olevan juurikaan mitään järjellistä (eikä järjetöntäkään) sanottavaa.

Alkavan lomani kunniaksi en jaksanut hiuksiakaan laittaa kuosiin. Tämä ei ole edes BHD, vaan suuri hiusmassaräjähdys. Oon kuulkaa aika boheemin näköinen täti-ihminen, kun karvani ovat kuumuuskosteudessa kikkaroituneet ja leijailevat ympärilläni (nyt muistankin, miksi kasvatin hiukset pidemmiksi, ne eivät leijaile niin pahasti).

Ei mitään sitkua

Minä en jaksa mitään sitku-elämää. Sitten kun pääsen lomalle, eläkkeelle, on kesä, joulu, aurinko paistaa, laihdun tai muutun ihmisenä, tapahtuu jotain sellaista, josta aina olen haaveillut. Ainoa minua estävä seikka on raha, muuten asiat saa järjestymään myös arkena. Hauskaa voi pitää arkena, viikonloppuisin, aamulla ja illalla, kotona, vieraissa, sateen sattuessa sateessa, yksin tai huonossa seurassa, asennekysymyshän se on. Rahattomanakin voi nauttia elämästään, mutta huomattavasti helpompaa se on, jos on laskut maksettu ja joku markka taskussakin.

Kesästä olen nauttinut jo tähän saakka aivan huimasti. Grillaamaan olen päässyt herkkuja, sängyt ja tuolit ovat olleet mukavia, baarit vaihtuvia, juomat kylmiä ja ihmiset ihania. Tietysti odotan lomaakin, mutta samalla myös pelkään pettymystä. Pelkään hehkuttaa liikaa, ettei sitten tule harmistus ja kiukku, kun kaikki ei käykään niin kuin elokuvissa. Minulle riittää, että pääsen tekemään pieniä asioita, kävelemään kaupungilla, katselemaan maisemia, aistimaan ambienssia, hiplaamaan oudon ruokakaupan tavaroita ja nauttimaan paikallisia ruokia ja juomia. Tällä kertaa bonuksena on vielä hyvä ystävä, sitä olen kaivannut aina, että minulla olisi seuraa jakamassa kanssani elämän pieniä huomioita. Se on luksusta!

Tänä aamuna tosin sitkuttelin. Sitten kun olen lomalla, minua ei heräkello herättele. Saman tien kun mieleeni ajatuksen laskin, mietin, että metsään meni tuokin sitku. Ensinnäkin lauantaina joutuu heräämään junalle, sunnuntaina lentoa varten ja keskiviikkona kiertoajelulle. Sillä lailla, mitä tästä opimme, ei kannata sitkutella, kun se ei onnistu kuitenkaan. Mutta jos niitä päiväunia edes jonain päivänä saisi otettua, olisi taas lisäluksusta tiedossa.

Painajainen

Aamuyöstä heräisin hätääni, unessa olin kirjoittanut Hesariin työjutun ja sinne oli jäänyt aivan kamalia virheitä. Jostain syystä juttu julkaistiin välittömästi lehden nettisivuilla ja minua ahdisti, kun yritin keksiä keinoa, millä pääsen editoimaan edes pahimmat virheet pois. Juu, työ vähän häiritsee, mutta se ei ole mitään uutta. Sain kuitenkin ahdistushetken jälkeen vielä hetkeksi unta, kipujakaan ei ollut, nukuin suhteellisen hyvän yöunen.

Töissä teen viimeistelyhommeleita. Vähän huolestuttaa loma-aika, mutta koska kollegani tulee töihin jo ensi viikon alussa, aion unohtaa kaiken kolmeksi viikoksi. Tai ainakin aion yrittää, jos vaan eivät uniin tunge. Tämä viikko on alkanut rauhallisesti, varmaan hiljaisin viikko koko kesänä. Lomaretkelle en aio tietokonetta raahata mukanani, ensi viikolla blogipäivityksiä ei ole luvassa, ellemme sattumoisin törmää nettikahvilaan.

Pukeuduin vahingossa sellaiseen paitaan, jonka selkämyskauluksesta paistaa tatuointini yläosa. Ei hyvä asia. Olen pyrkinyt pitämään vapaa-aikaa ja työaikaa erillään. Tatuointi kuuluu vapaa-aikaan ja vapaalla olevaan minään, siihen vähän hölmöön ja kurittomampaan olentoon. Ei vääpeli jäyhäjököttäjään, jollainen minusta on töissä muodostunut. Kieltämättä kaipaan nuorisotyön vapautta, kauhukseni tosin huomasin, että tänä vuonna ensimmäiset pentuseni alkavat täyttämään 40 vuotta, huomenna on kahden kaverin synttärit ja elokuulle sain kutsun kolmen yhdessä järjestämille synttäreille pohjoisempaan Suomeen. Sinne voisikin mennä säikyttelemään koko joukon, sattuu vielä lomani viimeiselle viikonlopulle.

Vanheneminen ei onneksi minulle ole mikään painajainen, fyysinen rapistuminen vähän välillä ahdistaa, mutta sekin onneksi tapahtuu niin hitaasti, että siihen kerkeää tottua. Maan vetovoima ja hyvä ruoka ovat tehneet tehtävänsä. Pari viikkoa sitten huomasin, että silmien alla olevat kassit ovat menettäneet kollageenisidoksensa kaikesta hyaluronisilmänympärysvoiteella hölväämisestä huolimatta. Tarkoittaa sitä, että jos ikinä miehen kanssa olen sillai, kannattaa valoisalla välttää päällä olemista, ettei se onneton mahdollinen uhri säikähdä roikkuvia ruumiinosia, joita myös poskiheltoiksi, silmäpusseiksi ja kauluriksi kutsutaan.

Multa tuli jo

Kissat sitten ovat vinkeitä tyyppejä. Eikä Eppu-herra mitenkään poikkea lajinsa edustajista, aina kun on hiekka-astialla käyty, siitä pitää ilmoittaa kovaäänisesti ja vähän juoksennella päälle. "Multa tuli nyt! Mouuuhrrh!" Vanhaa herraa leikitti muutenkin yllättävän paljon, huiskan perässä hän juoksenteli välillä jopa ikänsä unohtaen. Sitten vähän aikaa piti rauhoittua, kun ilmiselvästi kävi nivelien päälle. Kissaterapiaa tuli koko rahan edestä, Eppukin oli henkilökuntaansa tyytyväinen.
Itse nukuin yllättävän hyvin, vaikka en siinä lajissa ole viime vuosina juurikaan onnistunut vieraissa paikoissa. Perjantaina menin jo kymmenen jälkeen unille, eilenkin palauduin jo ennen kahta grillibileistä. Olipa taas ihanat eväät ja mukavat puheet! Suunnittelimme jopa varovaisesti jokavuotisia rapujuhliammekin. Menusta ei aivan vielä päästy yksimielisyyteen.

Huomenna alkaa viimeinen työviikko ennen kolmen viikon lomapaussiani. Laukku on kaiveltava esille, rahaa vaihdettava ja tutkittava vaatekaappia sillä silmällä. Oikeastaan minua vähän jännittää, en edes muista koska viimeksi olisin lomalomalla ollut ulkomailla. Viimeisen lomaviikon pidän syksyllä, tai jos en syksyllä, niin sitten siirrän sen vuodenvaihteeseen. Siellä voisi viikon työtauko tehdäkin hyvää, pitää varmaan jutella esi-ihmeen kanssa.

Kissavahdiksi

Tänään muutan viikonlopun ajaksi asustelemaan ystävieni kotiin itäiseen Helsinkiin. Heillä on vanha kissaherra, jota ei enää toinne minnekään kissahoitolaan kuskata, hoitajan on tultava paikalle. Asustelen kissan kanssa viikonlopun, ensi viikolla ovat naapurin lapset luvanneet käydä hoitamassa ja leikittämässä karvanaamaa.

Mikäs siinä, samahan se minulle on, missä asustelen. Lauantaina on luvassa grillibileet naapurilähiössä, tänään voin ottaa rauhallisesti ja vaikka nautiskella residenssin kylpyammeesta. (Valitettavasti jää sitten oman kodon lomasiivouksen teko ensi viikolle. Pakko on ainakin imuroida, ennen kuin lähden retkelleni! Tänä aamuna meinasi jo villakoira puraista nilkasta.)

Minun tekisi todella paljon mieli hankkia itselleni pari karvakauluria. Kissavahtikeikka saattaa osoittautua hyväksi muistutukseksi siitä, miten hankalaa on lähteä reissuun, kun pitää vaivata ja kiusata kavereitaan, että kenelle hoitovastuu siirtyy. Etenkin jos kavereilla ei ole autoa, ja kohde sijaitsee kauempana. Mutta ainahan sitä haaveilla saa. Ohessa linkki Amerikoissa sijaitsevan kissasuojan 24h-sivuille. Siellä riittää vilskettä ja vilinää. Snif. Mie voisin ottaa ne kaikki.

Pikkuapinoita

Ison kaupan kulmalla törmäsin kolmeen kääpiöön, jotka kaikki huutelivat antamaan 20 senttiä. Ihan olivat kotoperäisen näköisiä pellavapäitä ja puhuivat hyvää suomea laskiessaan jo kerääntynyttä saalista, joka ei tuntunut kuitenkaan riittävän. Mutta niinpähän vaan olivat ottaneet oppia isommistaan, osasivat kerjätä ihan niin kuin vanhemmatkin asianharrastajat. En antanut. En kyllä myöskään jäänyt kyselemään vanhempien yhteystietoja tai edes pelottelemaan, että se on laitonta (koska se ei ole). Olisi kyllä tehnyt mieli, mutta oli pikkuapinoiden onni, että minulla oli kampaajalle kiire.

Kampaajasta tuli mieleen, että hän on sitten ihana. Ensinnäkin hauska ja vielä taitavakin. Sitä paitsi hän on ensimmäinen kampaaja, joka estottomasti on kehunut leikkauksen sopivuutta, nyt suositteli jo väriäkin ja muutenkin suunnittelee ilmiselvästi eteen päin, mitä aikoo tehdä minulle seuraavaksi. Ihana nuorimies! Oon ihan lovena!

Kaksi päivää poissa ja töissä on kaaos. Mitenkähän "raukat" pärjäävät sitten, kun olen kolme viikkoa poissa? Uusavuttomuutta ja tyhmäksi heittäytymistä on liikkeellä, en pidä kummankaan lajin harrastuneisuudesta. Onneksi pääsen jo lounaan jälkeen pois, vaikkei poispääsyn syy mitenkään hauskimmasta päästä olekaan, menen tutkittavaksi mistä leikataan ja mitä. Ja siitä taas tuli mieleeni, että äidilleni en uskaltanut taaskaan kertoa mitään, hän saa hermoromahduksen ja tulee lankoja pitkin, jos kuulee, että minua vaivaa joku. Parempi kertoa vasta sitten, kun vaiva on selvitetty ja hoidettu.

Hyvä vasikka elää juomallakin

Koitimme ystäväporukan kanssa todistaa oikeaksi vanhaa sanontaa koko päivän. Nautimme terassilla paljon virvoittavia juomia, eväänämme vain vadelmia ja mustikoita (antioksidanttien takia tietenkin). Mutta niin vain kävi, että kun 12 tunnin päivän terassilla istuttuani horjahtelin kohti taksia, matkani kotiin kävi hampurilaisravintolan kautta. Ja kotiin kun pääsin, uppouduin majoneesin ihmeelliseen maailmaan niin totaalisesti, että unohdin soittaa ystävättärelleni, joka meinasi saada hepulin, kun minusta ei kuulunut mitään ja oli jo soittamassa virkavaltaa pelastusretkelle.

Olihan kokemus! Onneksi juomat kyseisellä terassilla ovat erittäin edullisia, onneksi tapahtumaa ei tarvitse toistaa kuin ensi kesänä uudelleen ja onneksi seura oli erinomaista. Sain nauraa niin, että todennäköisesti lisävuosia tuli useampia. Sain myös varovaisesti vähän flirtata, tai ainakin katsella ihmisiä. (Hupaisana anekdoottina tähän voisin kertoa katsoneeni taakseni ainakin kolmesti siinä vaiheessa, kun suuntaani ryhdyttiin viskomaan lentosuukkoja ja jotain muuta sellaista ihmeellistä viestintää. En vaan ymmärrä, että joku minulle sellaista voisi...) Tapasin uusia ja vanhoja tuttuja, suurin osa oikein mukavia. Minulla oli erinomainen päivä, mitä nyt käsivarteni ja otsani ovat palaneet. Toivottavasti jäljet paranevat ennen huomista, en tahdo töihin minään laikukkaana indiaanina.

Mielenkiintoinen ja hauska päivä, mutta en ole hyvä vasikka. Ei tulisi mieleenkään vääntäytyä takaisin samalle terassille tänään uudelleen, tai noh, sateen sattuessa sisätiloihin. Eikä kyllä korkata kotonakaan. Ei kuulkaas taida minusta olla tuurijuopoksikaan, yksi päivä riittää pitkään, ainakin jos se on noin intensiivinen ryystämistapahtuma. Kivaa tosin oli, kiittelin ystävääni, että hänellä sitten on hieno maku ihmisten suhteen.

(Viime yö oli ylen tuskainen, kuuma ja janoisa. Niveliä särkee. Pääni sisällä on joku muu kuin minä, sillä jollakulla on pieni vasara, jolla se sinne tänne nakuttelee. Onneksi nyt vihdoin viilenee! Mutta muutamaa jyrähdyksen poikasta ei nyt vielä voi ukkoseksi laskea. Pah, onneksi edes satoi vettä!)