keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Tää se päivä on

Joku ystävä joskus sanoi, että varma aikuisuuden merkki on asuntolaina. Tämän päivän jälkeen minusta on tullut aikuinen. Vihdoinkin. Toisaalta en nyt niinkään varma edelleenkään ole siitä, tahdonko tulla aikuiseksi. Vanhaksi kasvaminen riittäisi minulle.

Aikuisuus on ollut silmissäni tylsää. Toisaalta jos tätä omaa eloaan miettii, niin tylsältähän tämä on vaikuttanut useamman vuoden. Käyn töissä, tulen kotiin, teen ruokaa, katson telkkaria, surffaan netissä, siivoan tai pesen pyykkiä. Viikonloppuisin vähän tapaan ystäviä. Erittäin harvoin käyn missään baari-ulkona, kutsun mieluummin ihmisiä luokseni tai menen itse kyläilemään. Sitten taas tehdään ruokaa ja juodaan viiniä.

Toisaalta aikuisuuteen olen, ehkä epäreilustikin, yhdistänyt luutumisen ja ajatuksen siitä, ettei enää osaa muuttaa mielipiteitään. En kuitenkaan koe aivan niin kalkkeutunut olevani ainakaan vielä. Paitsi poliittisissa asioissa; kauhistelin P. Väyrysen puheenjohtajaehdokkuutta, että miten ihminen voi kuvitella tulevansa valituksi. Sitten tuli mieleen, että entäs jos Keskusta sitten valitseekin Paavon puolisokseen, mitä se nyt minua haittaa ja liikuttaa? Ja todennäköisesti se edesauttaa fiksujen ja järkevien ihmisten siirtymistä jonkin järkevämmän puolueen jäseniksi. Oikeastaan se olisi tosi hieno asia, Keskusta saisi Paavonsa ja muut puolueet paremmat ihmiset pois pahan leivistä.

Totta ihmeessä minä olen asenteellinen tässä asiassa. Keskusta on aina ollut vanhan vasemmistolaisen ja viherpiipertäjän arkkivihollinen. Jaa, noh, toinen paha on Kokoomus, mutta tänään en siihen puutu. Mutta kuten huomaatte, olen kovin luutunut, poliittinen asenteeni ei ole muuttunut sitten lapsuuspäivien, punikki mikä punikki. Ehkä nykyään kuitenkin aika vihreä sellainen.

Ja kohta kapitalistien juonien kohde ja uhri...

5 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Minä en ollut vielä kahtakymmentäyhtä täyttänyt, kun olin ensimmäistä kertaa asuntovelkaantunut. Aikuinen en taakuulla silloin ollut.

Nyt minä uskon olevani aikuinen. Se on siitä kivaa, että enää ei tarvitse koko ajan todistella olevansa nuorekas. Saa olla juuri niin tylsä tai keskenkasvuinen kuin on.

Kiona kirjoitti...

Hyvä oivallus Paavosta ja Keskustasta. Peuhatkoon ne yhdessä ikuisesti.

Puhuri kirjoitti...

Musta ei ehkä ikinä tule aikuista. Veljeni sen jo 12 vuotiaana kiteytti: Oot "Puhuri" niin lapsellinen, ettei susta tuu koskaan aikuista, susta tulee SUORAAN MUMMO. (Säästin aso-rahatkin etukäteen. Massiivinen opintovelka on aikoinaan kyllä ollut...)
Muistan elävästi, kun Paavo oli nuori ja valittiin ensimmäisen kerran keskustan johtoon. Kyllä taas on mummomainen olo.

-kummitus- kirjoitti...

Mymskä, sie olet ollut kovin varhainen lintu. Hyvä pointti sulla tuohon aikusuuteen!

Kiona, valitkoon vakka kantensa!

Puhuri, mummoissa on poweria, vaikkei minusta ihan oikeata mummoa ikinä tulekaan. Mutta jos vaikka joku Miss Marple. :-D

Puhuri kirjoitti...

Ei mustakaan oikeaa mummoa, velikin tarkoitti vaan, että höppänä :D (eikä ollut kohteliaisuudeksi tarkoitettu, oli kauhean vihainen jostain, kun tuon viisauden laukaisi)