keskiviikko 18. elokuuta 2010

Untuvikoille kummittelemaan

Poikkesin entisessä opinahjossani – oikein kutsuttuna. Minusta tulee työelämäkummi pikku-untuvikoille, joista joskus voi tulla saman alan ammattilaisia kuin itsestäni. Se ei paljon tule rasittamaan, tapaamisia on viitisen koko aikana, kerran he tulevat tutustumaan firmaamme, muuten luennoin koululla. Aika kiva juttu! Piristää minuakin ja antaa vähän väriä syksyyn. Sitä paitsi, luulen tarjoavani heille vähän poikkeavan kuvan ammatista sekä ammatinharjoittajan habituksesta...

Uusi koneeni saapui eilen, siinäpä ilta kuluikin sukkelaan ensimmäisiä asetuksia ajellessa. Jäi vielä tällekin päivälle, vaikken eilen meinannut nukkumaan joutaa, kun olin täpinöissäni. Ehkä parempikin, että tulee pakollinen tauko, niin voin harkita hivenen missä järjestyksessä ajelen koneeseen tavaraa. Mie olen vähän impulsiivinen ihminen joissain asioissa.

Yö oli levoton, näytti ties minkä valtakunnan unia. Yö oli myös lyhyt. Nyt väsyttää. Toivottavasti ensi yöstä tulee pidempi.

Kesäkiloistani olen tiputtanut kaksi. Jatkoa saa luvan seurata. Ensin ajattelin liittyväni siihen Xtravagansa-klubiin, mutta taidan ensin kokeilla ihan vain omaa kuuria, koska se tuntuu melkoisen kalliilta eikä minua hirveästi kiinnosta sellaisten pussiruokakorvikkeiden vetäminen. Mieluummin syön vaihtelevia kasviskeittoja iltaisin ja päivällä töissä. Sitten viikonloput saavat mennä herkutellen (tai niin kuin yksi ystäväni totesi meidän kymmenen vuoden takaisesta painonvartionnistamme, että meillä oli wiina-dieetti, viikot sinnisteltiin ja viikonloput notkuttiin baareissa, niin ei kerennyt syömään, menihän se kyllä niinkin, mutta nyt ei vaan enää baareihin ole varaa).

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Terveiset vaan sinne vanhaan opinahjoon. Saman talon kasvatteja ollaan.
Kaikista hulluinta oli, kun hain tänä kevänä AMK:hon ko. opistosta johdetulle linjalle (ihan vain huvikseni 4. vaihtoehtona - en ollut tietenkään aikeissakaan käydä samaa uudelleen). Valintakirjeessä luki ko. linjan kohdalla, että "ei hakukelpoinen". Tavalliselle tradenomi-linjalle sentään pääsin aikuisopiskelijaksi. Ehkä laskivat yli 20 työkokemusvuoteni täysin koulutusta vastaavissa tehtävissä kuluttaneen kaiken osaamiseni....

-kummitus- kirjoitti...

No mutta eiväthän he jo koulutettua ihmistä uudelleen ryhdy kouluttamaan samaan hommeliin. Siehän osaat jo kaiken!

Anonyymi kirjoitti...

Voi, kun ajattelisivat nuo työnantajat samoin!
Olen tänä kevänä hävinnyt haastattelussa ainakin kolmelle vastavalmistuneelle tradenomille, ikää 24 - 26 vuotta. Mistähän hekin ovat sen kokemuksen hankkineet, mitä joka paikassa peräänkuulutetaan? Aion nyt mennä tsekkaamaan, mitä siinä opinahjossa opetetaan sellaista, mikä menee hyvän peruskoulutuksen ja kansainvälisessä yrityksessä hankitun pitkän työkokemuksen edelle!!!
No, kyllä minä vastauksen tiedän: se on se ikä! 25 v on niin paljon parempi kuin sama x 2.

Puhuri kirjoitti...

Minulla myös keventymisprojekti alkamassa. Lomalla meni kilo ihan yrittämättä, se on hyvä kannustin kyllä. Ennen lomaa intopuuskassa kirjauduin kiloklubiin. Mutta en kyllä ala internettiin paljastelemaan syömisiäni ja juomisiani, vaikka kuinka olis ihan oma salasanan takana oleva tiedosto. En ole niitä kannustuskirjeitäkään jaksanut vielä sähköpostista lukea, mutta ihan näinä päivinä ehkä luenkin. Tsemp tsemp vaan meille!

-kummitus- kirjoitti...

Kollega-hyvä, mie luulen, että ne vastavalmistuneet eivät ole ilenneet pyytää palkkaa niin paljon... Harmi sinänsä, ettei työnantaja aina tiedä mitä häviää, kun jättää vanhemman ottamatta. Meillä kun on ne ruuhkavuodet takana, sikäli jos niitä on koskaan ollutkaan.

Puhuri, tsemptsemp itsellesi. Mie ensin kokeilen itse ja sitten jos ei auta, ryhdyn vakaviin ja maksullisiin toimenpiteisiin, mutta johan on perkele, jos en ole keväällä painollisesti kevyempi persoona.

Puhuri kirjoitti...

Kiloklubi on ilmainen, sehän se meikäläisenkin houkutti kirjautumaan...Mutta aion nyt yrittää ennenmuinoin hankitun painonvartijoiden cd-rom levyn avulla. Vaikka en hirveesti kyseistä amerikanbusinesta noin muuten fanita.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun pääset kertomaan untuvikoilla, kuinka töitä oikeasti tehdään.
Tuo toinen projekti on minullakin edessä, kunhan ensin pääsen yhdestä eroon.
-Kiona

-kummitus- kirjoitti...

Kiona, otetaan projekti kerrallaan, ei ahmita liikoja yhdellä kertaa.

Puhuri, minua harmittaa, kun en aikanani sitä pianonvartiain cd-romppua hankkinut, siitä olisi nyt hyötyä.