tiistai 6. marraskuuta 2012

Hyväntekeväisyyspäivä

Tein kestoloton kymmeneksi viikoksi. Lahjoitin rahaa kulttuurin, liikunnan, terveyden ja nuorisotyön tukemiseen. Hyvä minä! Sen lisäksi saan elää toivossa, enkä muutu täysin toivottomaksi, vaikka tämä elämäni ei juuri muita toivon siemeniä tällä hetkellä ole maailmani multaan kylvänytkään.

Jos totta puhutaan, pärjäisin paremmin kuin hyvin ilman töidentekoa, kun vaan talous olisi turvattu. Kun minua ei kerta missään tarvita, niin tekisin sitten vapaaehtoisia hommia. Nyt en vaan osaa edes niiden pariin siirtyä, koska pelkään rikkovani jotain typeriä määräyksiä ja jääväni ilman ansiosidonnaista.

Sekin mokoma! Hypoteettinen ansiosidonnainen, jota saan hakea saapuneen päätöksen mukaan tällä viikolla, saa sitten nähdä kuinka kauan odottelen rahan saapumista tilille ja kuinkahan paljon sitäkin tulee. Tulevaisuus pelottaa, eikä kenellekään voi puhua, kun aina tulee niitä puolivillaisia lohdutteluja, että kyllä sinä vielä töitä saat, älä huoli, ota nyt vaan ihan rennosti ja nauti. V*ttu, kun en osaa nauttia! Sitten jos saisin lottovoiton tai perinnön, voisin lakata huolestumasta.

Pelkään menettäväni kotini, pelkään, ettei minulla ole varaa nettiyhteyteen tai puhelinliittymään, pelkään sairastumista, pelkään erakoitumista. Nälkäkuolemaa en pelkää - en ihan vielä.

5 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Tiedän tasan tarkkaan kuinka persestä on olla työtön, siitä on kokemusta. Hyvä jos raha riittää pakollisiinkin menoihin ja niidenkin välillä joutuu joskus arpomaan että mistä firmasta antaa tulla muistutuslaskun. Sitten kysellään tyhmiä että miksi et käy enää missään? No helvetti - millä rahalla, vai onko jossain keksitty ilmaiset huvit? Ennenkaikkea sellaiset missä nämä kyselijät käyvät? Veikkaanpa ettei. Niin, se olisi hienoa olla vapaaherra jos sitä rahaa vaan olisi.Mutta kun ei ja voit uskoa, että vilpittömästi toivon sulle lottovoittoa - se tulisi ainakin oikeaan osoitteeseen eikä päätyisi jollekin vitun hyvin toimeen tulevalle liikennnöitsijälle niin kuin kävi takavuosina. Siispä peukut pystyyn!

Mymskä kirjoitti...

Kyllä se on nälänhätä ainakin nurkan takana, etkä sinä nyt enää mistään töitä saa. Siltojen alle joudut asumaan, eikä sulle riitä edes pahvilaatikkoa patjaksi. Ystävät - jos sellaisia nyt oikeasti on koskaan ollutkaan - jättää, rakkaudesta on turha edes uneksia. Elämäsi on auttamatta ohi. Käy yhtä huonosti kuin ihan jokaiselle työttömäksi joskus joutuneelle eli mikään ei koskaan enää voi onnistua.

Tuntuiko tämä yhtään paremmalta kuin puolivillainen lohdutus?

-kummitus- kirjoitti...

Peppone, on niitä tyyppejä, jotka tarvitsevat lottovoittoa vielä enemmän kuin minä.

Mymskä, siinäpä ne tärkeimmät tulivatkin.

stansta kirjoitti...

Käys tsekkaa kun just linkitin sut omaan blogiini.. *wink*
...aika aikaa...eikö?

-kummitus- kirjoitti...

Elähän hötkyä siellä. :-D