tiistai 20. marraskuuta 2012

Pientä valoa

Eilen aurinko näyttäytyi taivaalla, sain itseni liikkeelle ennen pimeätä, kävelin reilun puolisen tuntia. Tuota harrastusta kun jaksaisin ylläpitää kolmesti viikossa, niin pääsisin vähemmällä päänkivistyksellä ja mieli pysyisi raikkaampana. Myös henkinen puoli valaistui hivenen, kun työttömyyskassasta vihdoin tuli tieto, että saan kymmenen päivän korvaukset. Ensi kuun vuokra ja lainanlyhennys ovat pelastetut! Jippii! Ruokarahaa jää aika hintsusti, mutta onneksi minulla on kaikenlaista kaapintäytettä. Hamstereiden sukua ja huonetta kun olen ja pian tulee veronpalautuskin. Sitä minä vaan en tahdo ymmärtää, että miksi korvauksista pitää ottaa 20 % verot pois, kun ei sitä rahaa nyt ikinä NIIN paljon tule, että mitkään rajat paukkuisivat. Outoa touhua valtiolta, rokottaa köyhimpiä.

Kyllä tämä taas tästä. Tänään lupasin taas ohjastaa veljentytärtä naapurilähiön palveluiden ääreen, hänen pitää vierailla Kelassa, pankissa ja soskussa, että pääsee muuttamaan omaan kotiin ensi kuun alussa. Itse aion käydä Liiteri-kaupassa ja sitten kävellä kotiin. Matkaa ei juurikaan ole enempää kuin tähän saakka olen kävellen taittanut, koitan uskoa siihen, että jaksan kävellä sen. Ja onhan minulla bussikortti mukanani, jos oikein hankalaksi elämä menee. Kun nyt kerta muuta en ymmärrä tehdä, niin koitan edes kuntoani saada hivenen paremmaksi.

Ulko-oveen rakentelin sydänkranssin. Aika jouluiset ovat sen koristeet, mutta olkoot. Johan tuo valon juhlan aika pian koittaa, eikä minulla ole mitään joulua vastaan, kunhan vain saan viettää sen omalla tavallani. Rauhassa ja ilman häsellystä, stressiä tai muuta tuskaa. Nyt kun on kuusikin jo valmiina, ettei sitäkään tarvitse hankkia. Kinkkua ei minun ruokapöydässäni näy kuin korkeintaan muutamana leikkelesiivuna, muita herkkuja tarjoan itselleni siitäkin edestä.

Eihän niille Treen muille kuulumisille tainnut jatkoa seurata. mutta en minä oikeastaan vakavissani odottanutkaan. Toivoin toki, mutta toiveet ja todellisuus kovin harvoin kohtaavat. Oli kuitenkin piristävää huomata, että jotain saisi aikaan, jos pääsisi kylillä käymään. Ja eiköhän tässä vielä joskus pääse. Kun nyt ensin talousasiansa ja ongelmansa saisi ratkaistua. Eikä minulla ole huono olla itseksenikään, vähemmän tulee riitaa peitosta.

2 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Todella tyhmää se 20 prossaa, sillä satkulla saisi aika paljon esim. sapuskaa. Kaipa valtio ajattelee että kun se kuudelta kerätään, niin saadaan yhden korvaukset maksettua. Miinus se 20%. Huh huh.
Joulu on kohta, kyllä nämä päivät menevät niin hemmetin sukkelaan. Kaipa se on sitä kun on jatkuvasti pimeää niin päivät menevät kuin yhdessä putkessa. Tsemppiä!

-kummitus- kirjoitti...

Elämä karkaa käsistä. Hyvä niin, eipähän jäädä tuleen makailemaan.