torstai 29. marraskuuta 2012

Tämä menee nyt jo liian pitkälle

Naamakirjan sivupalkkimainokset asettavat prioriteetit kohdalleen. Minulle personoituna oli mm. Reiman mainos, jossa tarjotaan lahjoja mummon mussukoille. Olen todellakin ikäloppu mainoshenkilön mielestä. Mussukoille täällä on valitettavasti nykyisessä taloustilanteessa vain lämmintä kättä. Mummoja ei ole tarjolla yhtään, ei pullan eikä hiuslakan tuoksuisina.

Todennäköisesti samaan tulokseen tulee vuokratyöfirman konsulentti (että olen ikäloppu raakki), kun käyn häntä tapaamassa tänään. Mutta kokeilenpa sitäkin, ettei tule sellaista oloa, etteikö olisi jäänyt yhtään kiveä kääntämättä ja matoja mutusteltua. Koska mitä muuta sieltä kivien alta yleensä on löytynyt kuin tosi rumiä hättiäisiä, toukkia ja muita iljetyksiä? Oikeastaan taidan itse kuulua sinne kiven alle, jotta voivat sitten jeesustella, että mistähän kiven kolosta se tuokin on kotoisin.

Löysin taas hyvin kirjan. Saksalaista kirjallisuutta en kovin ole lukenut, Thomas Mannia (joka muuten on syntynyt Sveitsissä) ja Herman Hesseä lukuunottamatta (enkä minä niistä kirjoista enää mitään muista). Nyt sattui kätösiin Wofgang Herrndorfin Ladaromaani. Olipas se kiva, nauratti ja itketti yhtä aikaa. Vähän tuli mieleen Nick Hornbyn Skeittari, mutta teemat ovat erilaisia. Lukekaa ihmeessä, jos tahdotte tutustua 14-vuotiaan nuoren miehen sielunelämään.

7 kommenttia:

Neo kirjoitti...

Minusta on herttaista, että naamakirja tykkää personoida minulle mainoksia deittipalveluista, jossa ei ole tilaa tytöille ja joissa miehet etsivät mahdollisuutta toiselle kierrokselle. Eihän siinä mitään pahaa ole, koska suon mielelläni toisen kierroksen niille, jotka sitä haluavat. Mutta naamakirjassa pitäisi siis voida määritellä parisuhdetilansa laajemmalla skaalalla. Jos se olisi esimerkiksi "odotan ihmettä", naamakirjankin luulisi tajuavan, ettei toiset kierrokset ole ajankohtaisia. Toki se osaa ottaa myös opikseen, kun sille mainitsee epäkiinnostavista mainoksista. ;)

Nykyään se ajattelee, että haluan rakennuttaa. Tiedä sitten mistä se sellaisen on saanut päähänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Kummitus, kerro pliis vuokrafirman haastattelukokemuksesta ja mitä kertoivat työnsaantimahdollisuuksista yms. Minulla sama homma edes - kunhan tästä tokenen.

Peppone kirjoitti...

Mainonta kaikkinensa on mennyt täysin järjettömäksi. Minullekin kaupattiin jotain katkaravun perseistä tehtyä voidetta, WTF?

Menna Waris kirjoitti...

Heeeiii hauska kummitus, kiitos kirjavinkistä. Täällä himassa pääsen - tahdoin tai en - tutustumaan 15-vuotiaan nuoren miehen sielunelämään, vois tsekata avaisko tuo kirja yhtään sen päänsisäistä elämää. Luulen, että siellä on kyllä yhtä sekasta kuin sen huoneessakin :)

Oothan muuten lukenut Hornbyn Alas on pitkä matka? Hyvä on se, mutta niin on muutkin, oon lukenut net kaikki. Tylsin on se futishulluusjuttu Pitchfever tms.

Näin tuttavallisesti juttelen, vaikka ei sanaakaan o tätä ennen vaihdettu :) Son tätä nettimaailmaa.

Jos sopii, niin liityn lukijoihisi - tarvitsen vastapainoksi jotain hauskaa omille vakavihkoille/ tietopitoisille ja/tai ahdistavan ankeille jutuilleni.

-kummitus- kirjoitti...

Neo, minä aikanani vielä jaksoin klikkailla niitä pois, mutta kun sillä ei ollut mitään merkitystä, niin olen senkin jättänyt.

Minä kyllä toivon ja odotan, että joskus jonkun kivan tapaisin, mutta vielä enemmän toivon ja odotan töitä, että säilyisin mukana yhteiskunnassa niin kuin olen tähänkin saakka pyörinyt. Laitamilla ja välillä omaehtoisesti yksin, mutta mukana.

Anonyymi, voimia jaksamiseen. Kerron myöhemmin kuinka siellä kävi. Mutta aluksi voisin sanoa, että olipa positiivinen kokemus!

Peppone, jospa he ovat nähneet naamasi... Eiku, anteex. Eihän miehet mitään rasvoja käytä, paitsi kavereille ostin 40-vuotislahjaksi miesten silmänympärysvoiteet. Hihih.

Tervetuloa vaan, Menna. Kyllä tänne mahtuu, mutta omalla vastuulla. Enimmäkseen väninää ja surkeutta vaan nykyään. Ilon ja onnen päivät olivat ja menivät.

Tsompi kirjoitti...

Ärsyttää ne mainokset!

-kummitus- kirjoitti...

Mainoksillahan se kaikki maksetaan, kai niihin on vain totuttava, ettei itse tarvitse maksaa. Me olemme sellaista herkkumateriaalia kauppamiehille.