maanantai 12. marraskuuta 2012

Silppua ja sälää

Veljentytär sai asunnon. Hieno asia, vielä suhteellisen järkevän hintaisenkin, joka hänellä oli kriteerinä. Takaraivossani kierrellyt pelko hänen pidempiaikaisesta majoittumisesta nurkkiini ei käykään toteen. Vaikka niin kuin ystävättärelleni perjantaina totesin, kivaahan meillä on ollut. Hän on tuonut elämääni rytmiä ja ryhtiä, jotka siitä ovat puuttuneet työttömyyden takia. Oikeastaan hänen väliaikainen asumisensa luonani on ollut henkinen onnenpotku, ensinnäkin olen parantanut elintapojani ja toiseksena huomasin, ettei minusta enää tämän ikäisenä ole kimppakämppäilemään kuin muutamaksi viikoksi.

Ikäasiasta tuli mieleen, että minun on kovin vaikea mieltää olevani vanha (aikuinen on se sana, jota tässä haen). Ihan nämä harrasteeni tuntuvat samanlaisina pysyvän kuin nuorempana. Mihinkäs niitä hyviä harrastuksia toisaalta vaihtamaan. Mutta jos en olisi Monster Magnet lippuja jo palkkaa nauttiessani höyrähtänyt hankkimaan, niin nyt ei olisi varaa. Onneksi kaikki on jo matkalippuja myöten hoidettu, ei jää kuin lähtemisen vaiva perjantaina. Piristäähän pieni maakuntamatkailu aina. (Valittaen totean, etten voi paikkakunnalle jäädä pidemmäksi aikaa, mikä tamperelaisille tovereilleni tässä ilmiannettakoon. Mut kun mulla on roolipeli-iltama lauantaina.)

Isäasioihin minulla ei ole jykevää kannanottoa. Tai ei ainakaan mitään sellaista, jota kannattaisi täällä huudella. Meinasin eilisen kirvoittamana jotain kirjoittaa, sitten hokasin, että enköhän minä ole jo mielipiteeni siitäkin asiasta kertonut moneen kertaan. Mihinkäs se siitä muuttuisi, biologinen isä minulla on. Surullista. Siinä se.

Jospa sitten taas ryhtyisin kiduttamaan itseäni liikunnan muodossa. Ällöttävää. Puhuvat paskaa jostain endorfiinisuihkuista. Täällä muu suihkua kuin hiki ja kirosanat. Mutta sen jälkeen voin jatkaa uudelleensisustamistoimia kotioloissa, on tässä työttömyydessä puolensa, voi toteuttaa itseään huonekaluja siirtelemällä. (Yksi entinen poikaystävä tuli aikoinaan kylään, kun pyysin häntä siirtelemään kanssani huonekaluja, arvaatte varmaan, mihin se siirtely johti. Loppujen lopuksi siitä tuli meille sisäpiirin vitsi, pyytelin häntä säännöllisesti kylään auttamaan huonekalujen siirtelyssä. Voi aikoja, oi tapoja.)

11:20 Taas unohtui yksi juttu; puolalaisia tomaatteja en osta ikuna! Pirsmasta nappasin muutaman männä vkolla, kun halvalla sain. Kivikovia. Ajattelin, etteivät ne ole kypsiä ja annoin olla. Ei edistystä, kovistelivat edelleen. Muut on jo käytetty ruokaan, koska enhän minä mitään hukkaan heitä, mutta yhden jätin kypsymään. Paskat se mitään kypsyi, päällinen pysyi kovana ja alta se mätäni. Yääk. Seuraavat tomaatit tulevat Espanjasta, kirsikkatomaatit olivat halvennuksessa nääs.

6 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Sanovat että ikä on numeroita ja mielentila. Olkoon niin.

Isähän jokaisella tänne syntyneellä on, sille ei voi mitään. Suhtautumiseensa voi, ja se kannattaa yrittää opetella mahdollisimman vähän elämistä haittaavaksi.

Hauskaa keikkamatkaa!

Mymskä kirjoitti...

(Äh, piti tulla sanomaan, että tuo isäkommentti ei sitten ollut sinun henk.koht. suhtautumiseen puuttumista, se oli enemmän sellainen yleinen ajatus.)

-kummitus- kirjoitti...

Mieluummin vanha kuin aikuinen. Minusta vanhaksi tulemisessa ei ole mitään epänormaalia, kunhan vain en kaavoihini kangistu. Tai jos kangistun, niin toivottavasti pidän kaavoistani. Mutta kukin tietysti senkin ratkaisee itse omalla kohdallaan.

Olen vaan alkanut miettiä, että mikä vika siinä vanha-sanassa on, kun sitä ei nykyään saisi käyttää. En mie ainakaan mikään kevätkananpoikanen ole, vaan aika kuivakka ja sitkeä kalkkuna. Keittokana... ;-D En edes muni enää.

Isäasioissa minun kontribuutioni on yhtä vähäinen kuin sieltä päin saamani vastine lapsuuteen. :-D

Timo Lampi kirjoitti...

Mä en kans ymmärrä, miks sitä vanha sanaa ei sais käyttää. Mä oon mies pahimmassa iässä ja oon vanha. So??

Kyllä mulle ainaki tuli se endorfiiniryöppy aina ku aikoinani urheilin. Se on se hyvä olo, kun on ensteeks urheillu ittesä kunnol hikee, käynny suihkus ja sit istahtaa vaik sohvalle. Kyllä on hyvä oli, tai siis oli.

Peppone kirjoitti...

Ikä on suhteellinen käsite ja tämän pohjalta en ajattele mennyttä sen paremmin kuin tulevaakaan. Puolasta tulee aika rajua tavaraa, mm. ne persettä laulattavat jogurtit. Nyt kun tiedä että niiden tomaatitkin ovat samaa sarjaa, teen joskus testin ja dippaan niitä em. jogurttiin. Kaikesta liikunnasta tulee hyvä olo, olkoon vaikka raskasta työtä. Suosittelen.

-kummitus- kirjoitti...

Minut on varmaan veistetty jostain väärästä puusta, kun ikuna en ole saanut nautintoa minkään valtakunnan liikunnasta.