perjantai 14. joulukuuta 2012

Palikat testattuina, mutta järjestys on väärä

Vietin eilisen arvioitavana. Aamu alkoi tunnin haastattelulla, sitä seurasi tunnin verran kuusi aikarajallista päättelytehtävää. Tauon jälkeen vuorossa oli ryhmähaastattelu. Sitä seurasi 40 minuuttia "mikä kuvio tulee seuraavaksi" -leikkiä, tiedättehän; viisi muuttuvaa kuviota, joiden perusteella pitäisi päätellä kuudes. Sitten vielä vähän käännettiin englantia ennen kuin oli viimeisen päättelytehtävän, lauseiden täydennyksen ja mikä adjektiiveista kuvaa sinua parhaiten -tehtävän vuoro. Kyllä ne tietävät mitä tekevät, stressitaso nousi kuuden tunnin aikan. Kun pois läksin, olin varma, että minusta ei ollut mihinkään.

Aamu on siinä mielessä iltaa viisaampi, että suurin kiukku meni ohi. Harmittaa vain vielä mennä kyseiseen paikkaan haastateltavaksi, vähän turhaa, kun jo tietää, että on mokannut mahdollisuutensa. Sitten jos ne vielä ovat siellä kivoja, niin kiukustuttaa vielä enemmän. Mutta menen silti. Mene tiedä, jos heillä joskus aukeaisi jotain muita hommia, tai jospa vaikka konsulttifirman kautta saisi sitten tarjouksen muista paikoista. Ja toisaalta, onpahan jotain tekemistä.

Vasemman puolen niska- ja selkälihakset (mitkä?!) jumittuivat alkuviikosta, epäilen syylliseksi vetoa ja vanhuutta. Kokeilin keppijumppaa, mobilatia, buranakuuria ja kuumaa kaurapussihoitoa, mutta kun mikään ei auttanut, otin viime yöksi lihasrelaksantin. Nukahdin ennen aikojani, kuten arvelinkin, sen verran surkea on nappitoleranssi nykyään, näin vinkeitä unia, joista en muista mitään muuta kuin outouden ja heräsin ennen viittä. Pää on sekaisin kuin Haminan kaupunki, mutta jumi on edelleen lavassa. Kun olisi joku, joka varovasti hieroisi sen auki. Vaan ei ole, jatkan mobilat-burana-kuuria ja kuljeskelen villatakki niskassa.

Toivottavasti saan itseni kuntoon viikonlopuksi, kun luvassa ovat karjalanpiirakka-talkoot ja sen päälle tyttöjen rillutteluiltamat Pohjoisella Uusimaalla. Pääsen pois stadista hetkellisesti, muutenhan minä en täältä pois tahdokaan. En ikuna milloinkaan.

5 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Harmillinen tollanen jumi. Mulla yleensä 2 relaksanttii illalla auttaa jumiutunee lihaksee. Oot liian kaukana, et voisin tulla hierontaa tekeen...

Jotain viel piti kommentoijja, mut enhän mä harvapää taaskaa muista. Ai nii. Aikamoiset testit, olit varmaa niitten jälkee aika poikki.

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos ajatuksesta, Timo, minulla on vielä sauna, viina ja terva kokeilematta, jotta eiköhän tästä toeta.

Olihan se palikkatesti, tai oikeastaan ei testi, vaan henkilöarvionti, kuten konsulenttifirma asian ilmaisee. ;-D Saan minä kuulema jotain palautettakin sitten, kun show on ohi.

Timo Lampi kirjoitti...

Nii joo juu, jäiki toi saunatervaviina sanomatta, mut saunahan rentouttaa mukavasti.

Anonyymi kirjoitti...

"Kun pois läksin, olin varma, että minusta ei ollut mihinkään."

Ihan normiolotila testauspäivän jälkeen. Eikä kukaan ole kaikessa hyvä, tuskin ne sinne hakevat mitään virtuaalipalasten ilmassapyörittelijää. Itse olen ihan onneton kaikessa, mikä liittyy avaruudelliseen hahmottamiseen, mutta silti on testin jälkeen napsahtanut paikka tai pari.

Minäkin sain kutsun haastatteluun. Olin jo luopunut toivosta, koska hakuaika päättyi marraskuun puolessa välissä. Eivät todellakaan kiirehdi asian kanssa. Työpaikka olisi minulle unelma, mutta olen niin saamarin huono niissä "kerro jotain itsestäsi" ja "miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut" -tyyppisissä kysymyksissä: kiemurtelen kuin mato koukussa, koska olo on vaivautunut.
Ei sinulla armottomalla sanasepolla olisi mitään takuuvarmaan lausahdusta edellisiin... tai edes jotain vinkin tynkää?

Terveisin, Kissa

-kummitus- kirjoitti...

Onnea haastatteluun, Kissa! Kannattaa ihan oikeasti miettiä, mikä sinut erottaa muista. Esimerkiksi minä kehun aina ihmissuhdetaitojani, monipuolisuuttani sekä sitä, että jos en jotain tiedä, yleensä löydän jonkun, joka tietää tai osaa.

Itsestäni kerron, että olen koko työurani työskennellyt ihmisten kanssa. Ja sitten että minulla on muutakin elämää kuin työ, ettei se merkitse minulle kaikkea. Oli se nyt sitten väärin tai ei, mutta minä en pelkän palkan takia työtä ryhdy tekemään, vaan pitää siinä muutakin olla. Pitää pystyä allekirjoittamaan firman työetiikka ja arvot. (Sitä en enää viimeisten vuosien aikana vanhassa paikassa pystynyt tekemään, mikä kyllä näkyi jonkinlaisena pahoinvointina.)