tiistai 25. joulukuuta 2012

Puhutaanko kirjoista?

Olen taas lukenut. Taputapu.

Ensinnäkin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Ajattelin ryhtyväni lukemaan chick litiä. Ei se ihan sitä ollutkaan, vaan vähän enemmän, vaikkakin kevyellä otteella. Tietysti minä taas niiskutin, kun hyville ihmisille kävi pahasti. Kyllähän te jo minut tiedätte, aina vänisemässä, karjalanpiirakka, itkijänaisten sukua ja huonetta. Mutta ihana hyvin viihdyttävä kirja, ajatuksia herättävä ja matkailun himoa kasvattava. Kervana, kun joskus pääsisin saarille.

Erityisesti minua kuitenkin ahdisti, että nainen kirjoittaa kirjan, jonka julkaisua ei koskaan kerkeä todistamaan, miksi hän niin myöhään aloitti, kun esikoinenkin oli noin ihana? Elämän rajallisuus on surullinen asia, eläkää ihmiset nyt, ettette jää katumaan. Kuten huomaatte, en paljon juonta selosta, lukekaa itse. Jos teillä on mun luonto, pidätte, jos ei, voi voi, ei voi auttaa. Lukekaa sitten jotain muuta.

Sitten tuli ikivanha teos, kun tuntuu, että 70-luku on jo ikivanha juttu. Ruohonvihreää sai minut taas miettimään perhesuhteita, koska itsekään en koskaan ole pystynyt kysymään vanhemmiltani tai puhumaan heidän kanssaan normaalisti. Minä niin ihailen ihmisiä, joilla on normaalit tai hyvät välit vanhempiinsa. Mutta kun luin tätä, monta kertaa melkein huusin "Niin! Kyllä! Juuri noin.". Kirja ei todellakaan anna ratkaisuja, herättää vain kysymyksiä. Miksi me olemme niin typeriä? Mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun vasta orastava katastrofi saa meidät edes jossain määrin heräämään? Ja siitä huolimatta kai lienee niin, ettei lapsia ja vanhempia (kaikkien kohdalla) ole edes tarkoitettu ymmärtämään toisaan. Silti on pakko jotenkuten elää keskenämme, ainakin samalla pallolla. Minä nyt tietysti omiin vanhempiini kaipaisin jonkun meren väliin, suunnittelen edelleen immigroitumista Uusi-Seelantiin (oli taas selainen puhelu eilen äiteen kanssa, että huhhuh).

Makuukammarini tuolilla makaa monta lukematonta kirjaa. Kirjastossa odottaa seuraava osa sitä samperin Tulen ja jään laulua. Edelleen vaan ihmettelen sitä tahtia, millä aikaisemmin luin. Nyt olen uskomattoman hidas. Minä olin niin nopea, fiksu ja rehvakka silloin! Voi vanhuus!

Joulupukki toi minulle olohousut ja aamu/kylpytakin. (Oikeastaan ihan itse itselleni ne ostin, mutta kuulostaa paremmalta sanoa noin. Ensi viikolla joulupukki tuo vielä kaksi Valerian ja Laureline sarjakuvaa sekä yhden Mma Ramotswen. Joo, törsäsin, paha ihminen!) Ne soveltuvat lukemisharrastuksen ylläpitämiseen erittäin hyvin. Etenkin kun kurkku karhentaa, tirsktirsktirskuttaa ja nenä valuu. Mikä lie, joulupöpö.

11 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Voi, puhutaan kirjoista, joo!

Mulla on tuo Ruohonvihreää vielä lukematta, suunnitellut kyllä olen. Mutta Perunankuoripaistoksesta tykkäsin ihan hirveän paljon. Keveydestä huolimatta - ja olihan siinä sisältöäkin. Ja ihan mahtavan outo kirjan nimi, etten sanoisi!

Jotenkin vähän samankaltainen lämmin tunnelma oli Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -kirjassa. Mahtaisitkohan tykätä siitä? (Kirjojen suositteleminen on aina aika riskaapeliä, varsinkaan, jos ei tunne ihmistä ja kirjamakua kuin osittain ;-)


Koita parantua, mikä ikinä pöpö se onkin. Kuumaa juomaa ja kirjoja, se on parasta lääkettä.

Marjaana kirjoitti...

Niin, ja hassuista kirjan nimistä puheen ollen, nyt olen lukemassa Sarah Winmanin Kani nimeltä Jumala -kirjaa. Tiedätkö sen tunteen, kun aloittaa kirjaa ja heti ensimmäisellä sivulla tietää, että tätä tulen rakastamaan? Mukava joululoma tiedossa...

-kummitus- kirjoitti...

Joo! Mulle saa suositella, sen verran pitkään olen ollut lukupimennossa, etten mistään mitään tiedä.

Räkätautini paheni päiväunien aikana, olo kehnostelee. Yyh. Vastahan mie sairastin vähän aikaa sitten.

Marjaana kirjoitti...

Voi miten kurjaa! Paranemisia sinne.

Unknown kirjoitti...

Kirjojen lukemiin on erikoisen hauska harrastus. Luin eilen yhden ja tänään olis tarkotus alotella raskaampi kirja. Kirjoihin (ja viinaan) laitettu raha ei mee koskaan hukkaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kirjojen lukeminen olisi hienoa, luin niitä ennen todella paljon mutta nykyisin en pysty enää keskittymään.Ihme juttu.

stansta kirjoitti...

Mä jätän kirjoista puhumisen suosiolla muille, mutta...
KIITOS ihanasta joululahjasta! Ihan helmee!
Pikaista paranemista!
T. Nuhanenä, jolla on nuhanenämies..

-kummitus- kirjoitti...

Timo, joudun taas kohta kokeilemaan sitä alkoholiin sijoittamista, jos ei lukemalla tauti taitu.

Peppone, se lukukyky voi tulla takaisin. Miekin olin lukematta viitisen vuotta. Vai vieläkö pidempään.

Stansta, ole hyvä, se oli sellainen pieni muistaminen vain. Paranemista teillekin!

stansta kirjoitti...

Mikää pieni ollu!
Mutta kiitos!
Pitää kai kokeilla jos sauna ilman tervaa auttais...Ainkin on ihania uusia tuotteita testattavaksi!

Lazur kirjoitti...

Pakko kommentoida tuota Perunakuoripaistoksen ystävien kirjaa, että luin sen joskus viime vuonna ystävän suosituksesta. Oli ehkä vuoden vaikuttavin kirja. Piti ostaa omaksi, kun mulla on sellainen vika, että jotkut kirjat on vaan pakko omistaa. Nythän mä en taas lue edes lehtiä, kun ei vaan pysty keskittymään sinipunaista sekuntia. Ehkä kesällä sitten taas. Jos pysyn järjissäni siihen asti.

-kummitus- kirjoitti...

Voi Lazur, koitahan hengittää! Ja lukea sitten kun kykenet. Minullakin on omituinen omistamisen pakkomielle kirjojen suhteen, jopa niiden, joista tiedän, että tuskin luen toistamiseen.

Itse lopetin juuri Ben Eltonin Eedenistä Vikaan teoksen lukemisen ja taas ahistaa ja naurattaa yhtä aikaa. Pitääkö se kaikki niin tosissaan ottaa?