torstai 26. syyskuuta 2013

Terveisiä työterveyshuollosta

Oikeastaan olen tiennyt sen jo pidemmän aikaa. Olo on taas ollut sellainen, ihan niin kuin pari numeroa liian suuri sisäkumi olisi sullottu pieneksi käyneen halkeilevan ulkopinnoitteen sisään. Väkisten. Se taas on aiheuttanut huiputusta, pientä hedaria ja epäsuomalaista rytmiä sydämen sykkeeseen. Syy löytyi, kun verenpaineeni mitattiin ensimmäisen kerran 1,5 vuoteen. Verenpainelääkitys menee uusiksi.

Jumalauta, mie en kerkeä edes sitä viittäkymmentä täyttämään, kun elimistö päättää tehdä stopin! Hyvä uutinen toki on, että veriarvoni ovat erinomaiset, kolestroli kurissa ja verensokerinp*rkele ennallaan, vähän koholla. Ei paljon. Ei lisänappeja vieläkään. Voitin isäni siinä lajissa ainakin vuodella - ja hän kuitenkin edelleen keikkuu elävien kirjoissa, on saanut pitää sekä näkönsä että jalkansa. Ja ajokortin, jota ihmettelen suuresti, mutta toisaalta ilman sitä hän erakoituisi täysin.

Naureskelin, että keski-ikäisen sinkun tunnistaa siitä, että hän ei suinkaan mieti, mikä tulisi olemaan hänen talvilomakohteensa, vaan mistä saisi edullisesti hyvän verenpainemittarin. Minulle kyllä ehdotettiin, että voisin mitata verenpaineeni aina Pirsma-kaupassa käydessäni, mutta totesin siihen, että henkilökunta varmaan alkaisi epäillä, kun ensin istuisin hierovassa tuolissa 15 minuuttia ja sitten alkaisin "testata" verenpainemittareita pari kertaa viikossa. Kyllähän sen oman hankinta on ihan perusteltua, en minä tästä nuorene, eikä verenperimä muutu. Pitää vain lukea ensiin arvosteluja ja sitten tarjouksia. Eikös ne tule tarjoukseen viimeistään isänpäivän punttuussa, siihenhän ei enää pitkä aika ole? Sitä paitsi parempi ostaa nyt kuin työttömänä, sitten minä taas taannun, ahdistun ja erakoidun.

Kävelykaveri (kollega) paljasti puolihuolimattomasti seikan, jota olin jo uumoillut. Koko lafka lomautetaan joulun aikaan kahdeksi viikoksi. Onneksi siinä vaiheessa ovat tulleet työssäolopäivät jo umpeen, että saan ammattiyhdistyksen puoleen kääntyä. Tosin karanteenihan siinä taas tulee, en varmaan saa kuin korkeintaan viikolta korvauksen lomautuksesta, mutta onhan se parempi kuin ei mitään. Ihan hyvä muistutus, pitää ryhtyä jatkamaan paikanhakemista. Vaikka tuskin se mitään hyödyttää, minua vähän pelottaa, että mihin tämä maailma on menossa. Tai ei edes vähän, vaan aika helevatisti.

Tapoin yhden astiallisen tomaatinrankoja parvekkeelta. Sinne jäi vielä toinen. Jospa sen saisin raivattua viikonloppuna. Silloin on tosin tulossa veli perheineen kylään. Mutta eiväthän he yöksi jää. (Yritän selitellä itselleni, että aikaa on, eikä minun toinne heittäytyä vihannekseksi, vaikka miten mieli tekisi.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on 'perintönä' kohonnut verenpaine.
Ostin pari vuotta sitten mittarin kotiin. Nyt ongelmana on, että en saa edes sillä mitattua. Aluksi tilastoin hienosti lukemat ja tein mittauksen säännöllisesti.
Ehkä asiasta on nyt tullut liian helppo, kun edes sitä ei saa tehtyä.

Toisaalta pelottaa, että onko paineet nousseet liikaa...

-kummitus- kirjoitti...

Heh, mitäs sitä mittailemaan, jos asiat ovat kunnossa. Ja kyllähän sen yleensä tietää, jos alkavat paineet nousta, minä ainakin. Joten ehkä elimistösi on sitä mieltä, että kaikki on kunnossa? Tai pää ainakin. :-D