sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Hiljaa ja hengittämättä

Hyvinhän tämä sujuu, tavallaan. Sitä mukaa kun pankkitilini saldo pienenee, ahdistus lisääntyy, mutta onneksi sitä ei muuten huomaa kuin unen vähenemisenä. Ihmeellistä, miten minulle on tärkeätä olla taloudellisesti turvallisessa asemassa. En tahdo kestää tilannetta, jossa olen tasan viimeisimmän palkkani varassa.

Mutta luottoon ei ole tarvinnut vielä turvautua, eikä tarvitsekaan, kun vain noudatan suunnitelmaani seuraavaan palkkapäivään saakka. Eilinenkin sujui mukavasti. Siivosin, saunoin, nautin herkkuruokaa, kylmäsavulohikastiketta ja nuudeleita ja nautiskelin muutaman lasillisen samalla kun katsoin tvstä ensin Tim Burton´s Corpse Bride -elokuvan ja iltasella vielä Spinal Tap elokuvan. Se olikin ihan ensimmäinen kerta, kun näin sen kokonaan. Aika liikuttava komedia, hihittelin itsekseni osuville musiikkilainoille.

Onneksi ensi viikonlopuksi on jo ohjelmaa tiedossa. Menen ystäväperheen luokse kylään blinikesteihin. Kotikinkerit ovat parhautta, niissä kun ei onneksi rahaa kulu niin kuin baareissa notkuessa. Tosin sillä tavalla ei myöskään koskaan ketään tapaa, mutta toisaalta enkös minä tehnytkin itseni kanssa sopimuksen, että ne mieshaikailut on syytä lopettaa, koska tunnun törmäävän vain vaikeisiin ihmisiin. Enkä minä enää vaikeuksia tahdo.

Kylmäsavulohikastike (aikuisempaan makuun)

150 g kylmäsavulohta
½ valkosipuli raasteena
2 cm inkivääriä raasteena
Limen kuori raastettuna ja mehu
Punasipuli silputtuna
Porkkana suikaloituna tikuiksi
2 dl kaurakermaa (Gogreen)
Loraus öljyä pannulle
Currya, timjamia ja chiliä maun mukaan

Kuumenna öljy, lisää pannulle mausteet, sipulit, raastettu inkivääri ja limen kuori. Anna mausteiden herätä lämmössä, kaada mukaan porkkanatikut. Pyörittele niitä hetki pannulla ennen kuin kaadat sekaan limen mehun ja kaurakerman. Keittele kokoon kymmenisen minuuttia. Lisää suola, itse käytän ruususuolaa, johon olen rakastunut, se sopii etenkin verenpainetaudista kärsivälle ihmiselle. Aivan lopuksi lisää kylmäsavulohisuikaleet, älä keitä enää, kala kypsähtää jälkilämmössäkin. Tarjoa pastan tai nuudeleiden kanssa, minulla oli täysjyvänuudeleita. Omnom.

Ai niin, upposivathan kastikkeeseen myös parvekkeelta hakemani viimeiset persiljat. Siihen olisi sopinut myös basilika, ehkä jopa korianterikin.

2 kommenttia:

Penni kirjoitti...

No mutta. Tapaahan siellä kotikinkereissä niitä vanhoja ja oikeiksi todistettuja ystäviä. Niiden kanssa ei tarvitse (tai ei ainakaan pitäisi) miettiä voiko tuohon nyt oikeasti luottaa nja sellaista.

-kummitus- kirjoitti...

Nii´iin, aattelepa sitä. Mihinkään en ole tyytyväinen. Ensin valitin, että ei ole ystäviä, nyt kun on saanut ystävät takaisin, tahtoisi myös potentiaalisia seurustelukumppaniehdokkaita. Mahdoton olento... ;-D