torstai 18. marraskuuta 2010

Ihana valo

Minä rakastan lunta! Rakastan sen mukanaan tuomaa valoa ja äänien vaimenemista. Rakastan julkista liikennettä, vaikka se pykiikin, koska vielä kamalampaa olisi pönöttää oman auton ratissa tällaisella kelillä. Ihanaa, että tuli lunta, ennen kuin siirryn keskelle Suomea, koska siellä tulee olemaan pakkastakin lumen lisäksi. Ymmärrän pukeutua oikein.

Huono puoli tässä on päässäni majaileva aivomato, joka vinkuu Kutrihelenan äänellä Joulumaa-biisiä. Ei, en ole jouluihminen. Enkä myöskään Kutrihelena-ihminen. Mutta lumi-ihminen tunnustan olevani!

Ihmiset tuntuvat olevan kihloihin menevällä tuulella pimeän vuodenajan riemuksi ja kunniaksi. Olen kovin iloinen, koska minusta on ihanaa, että ihmiset ympärilläni ovat onnellisia. Rakastan häitä! Itse sen sijaan sain kuunnella todella ihmetystä aiheuttavan luennon omasta tilastani, en oikein edelleenkään tiedä miten minun pitäisi siihen suhtautua. Enhän minä tapaa edes ketään! Miksi minun pitäisi varoa käänteitäni? Tai jotain. En todellakaan ymmärtänyt, mitä minun oletetaan tekevän muuta kuin pysyttelevän kaukana tietyistä ihmisistä, se kyllä onneksi onnistuu.

2 kommenttia:

tikitys kirjoitti...

Tartutit juuri samaisen korvamadon minuunkin, kiitosta vaan. :)

-kummitus- kirjoitti...

Olkaa hyvä vain! Köyhä katsos jakaa vähästäänkin. ;-D