maanantai 29. marraskuuta 2010

Kylmä on ja palelee, poltan loppuun tupakin

Enpä muuten polta tupakkia. Ihmeellistä, miten on se hinku lähes kokonaan loppunut ja lähes mitään tekemättä! Viiniä nautittuani saatan muutaman tupakin poltella, mutta sekin loppuu kuin seinään heti seuraavana aamuna. Ei ole stressiä eikä kukaan polta lähistöllä, niin ei tule edes mitään mielihaluja. Sitä paitsi parveketupakointi tällaisella ilmalla on aikamoinen ekstreme-laji.

Mukava oli kuitenkin lauantaina kikattaa parvekkeella ystävän kanssa, vaikka loppuvaiheessa päälle pitikin pukeutua melko eskimomaisesti, kun kävimme saunassa ja sitten alkoi lämpötila laskea. Eilinen meni sitten Ice Age 2 elokuvan parissa, mukavaa sunnuntai-ajanvietettä!

Ruusukaali-parsakaali-pekonipannu

300 g ruusukaaleja irtolehdiksi riivottuna
300 g parsakaalia pieniksi nuppusiksi silputtuna
Pieni punasipuli
Puolikas valkosipuli
170 g pekonia
Nokare voita
Currya
Suolaa

Paista pekonisilppu pannulla ruskeahkoksi. Poimi palat erilleen, jätä rasva pannuun. Lisää siihen nokare voita ja teelusikallinen currya. Kaada kuumalle pannulle sipulisilput, pyöräytä pari kertaa ennen kuin kumoat mukaan parsakaalin. Pyöräyttele muutama minuutti, ennen kuin lisäät ruusukaalin lehdet. Jatka pyörittelyä, kunnes kaalit ovat kypsiä, mutta edelleen al dente. Lisää paistetut pekonin palat ja suola. Sekoita ja tarjoa!

Meillä lisukkeena oli tuorepastaa ja tatti-cremefraichea. Juu, toimi! Etenkin kun alkuruokana olimme nautiskelleet siian mätiä höystöineen. Meillä oli sellainen kahden henkilön pikkujouluhetki. Sitten vähän vanhaa Eppu Normaalia, tämän jälkeen lakkasinkin heihin uskomasta, kun muuttuivat AOR-tyyppikseksi laulu- ja soitinyhtyeeksi. Mukavaa pikkujoulumusiikkia, vaikka meillä olikin loppuillasta sellainen oma 70-80-lukudisko... Itse asiassa haikailimme, että olisi se hienoa, jos järkättäisiin K-40 diskojakin, kun kerta K50-diskoja jo on.

4 kommenttia:

Stansta kirjoitti...

Pääsisikin tupakasta eroon!!! Ei tullut työpaikan kylmässä kopissa kauaa istuttua tänään: juuri sen aikaa, että sai ne savut, hrrr.

Ruoka kuulostaa heRRkulliselta. Samaa voinee sanoa viikonlopustasi hyvässä seurassa. Mukavaa! =)

(Joskus vuonna kukka ja ruukku "kuului" valita Eppujen ja Pellen välillä. Valitsin Pellen ja Moottoritie soi..)

-kummitus- kirjoitti...

Luulen, että en koskaan ole edes totaalisesti addiktoitunut tupakkaan. Siksi varmaan olenkin pysynyt tällaisena huvittelijapolttelijana.

Ystävät ja ruoka ovat aika hieno yhdistelmä ihmisen elämässä! Tykkään!

liskonainen kirjoitti...

Stanstapa sen sanoi!

aikanaan ilmestyivät suurin piirtein samaan aikaan, eput ja pelle. menin erikseen levykauppaan, oikeammin silloiseen hankkijantalon valkkarin levyosastolle ostaakseni pe..eput. niin lähti akun tehdas kotikuunteluun. toki sittemmin myös pellet.

hauskaa meinasi olla kun keskimmäinen murkkuna löysi pelle miljoonan ja tomerasti touhotti äitiään tutustumaan... viittasin levyhyllyyn ja sanoin että laita vaan soimaan.

olisitpa nähnyt ilmeen!
taisivat pisteet tilapäisesti kohota.

ja mitä tulee hyvään ruokaan, vain vilkaisu riittää ja kaikki näkevät että hyvä ruoka ja minä suorastaan kietoudumme toisiimme.

-kummitus- kirjoitti...

Voin vain kuvitella, mitä veljeni lapset aikanaan tuumaavat nähdessään edesmenneen minun levykokoelmani. Heh.

Minullakin on ylen hellä ja herkkä suhde ruokaan, etenkin jos saan tehdä sitä itse. Jos olisin nuorempana tajunnut, minne lahjani suuntautuvat, olisin pilannut kaiken ja mennyt opiskelemaan laivakokiksi. Tosin siinä ammatissa pääsisin pikapuoliin jo eläkkeelle...