tiistai 14. kesäkuuta 2011

Alkava loma-ahdistus

Hyvät hyssykät, kun taas ryhdyin äitini puhelun jälkeen miettimään koittavaa loma-aikaa. Loman kuuluisi olla kiva, mukava ja rentouttava tapahtuma, mutta minulla se ei taida sitä olla enää ulkomaan retkeni jälkeen. Sen jälkeen nimittäin olisi käytävä tapaamassa vanhempiani. Aaaaaaarrrrrgggghhhhhhhh! Vuosi vuodelta kestän vanhempiani vähemmän. Vuosi vuodelta he muuttuvat enemmän ja enemmän lapsiksi ja loukkaantuvat verisemmin, kun en jaksa/ tahdo/ pysty/ kykene heitä tapaamaan. Minulla koittaa henkinen ahdistus ja hyperventilaatio, kun vain ajattelenkin asiaa.

Tänä vuonna onneksi ymmärsin, että veljellänihän on pieni asunto kaupungin keskustassa, miksi en käyttäisi sitä ja tapaisi vanhempiani vain päiväseltään. Saisin edes yöt nukkua rauhassa, saisin unta ja kenties jopa jaksaisin heitä paremmin. Ja ehkä jonain iltana voisin käydä tutustumassa kaupungin iltaelämäänkin. Sehän kuulostaa jo lähes lomalta. Sitä paitsi samalla voisin yrittää tavata muitakin ihmisiä, pitää vaan tutkia saako Pohjoisemman Suomen kaupungin joukkoliikenteeseen mitään turistilippuja vai käykö suunnitelmani kalliiksi.

Mutta siihen nyt vielä on aikaa. Minultahan voi vaikka jalka katketa, eikä silloin voi lähteä minnekään. Toivottavasti jalka kuitenkin katkeaa vasta ulkomaan retken jälkeen. Sinne pääsyä odotan kuin kuuta nousevaa (miksi muuten kukaan odottaisi kuun nousua?). Loma on liian lyhyt, tekemistä liian paljon. Minä vaan tahtoisin lillua, olen niin hyvä siinä.

8 kommenttia:

Kiona kirjoitti...

Tiedän tunteen. Mulle ei loma ole oikeastaan koskaan ollut rentouttavaa oleskelua mukavien ihmisten kanssa tai vaihtoehtoisesti tutustumista vieraisiin paikkoihin. Aina on jotain tai joku, minkä takia pitää jännittää. Tai muuten vain pitää tehdä kaikenlaista, mistä ei yhtään tykkää.
Vielä en ole edes miettinyt lomaani vaikka se alkaa jo kolmen viikon kuluttua.
Pidä hauskaa ulkomailla!!

Mymskä kirjoitti...

Eipä ne vanhemmat täällä ikuisesti keiku, mutta varmaan on syytä keventää urakkaa kaikin mahdollisin keinoin. Mitä sitä itseään kiusaamaan enempää kuin on "pako".

-kummitus- kirjoitti...

Kiona, olen minä rentojakin lomia viettänyt, kaukana vanhemmistani. Mutta ei nyt vielä mitään lomaa toivotella, siihen on 1 ½ kk aikaa.

Mymskä, ei auta, olen kokeillut sitäkin ajattelutapaa. Olen vaan viallinen, en kestä heitä. Mutta koitan uskollisesti joka vuosi ja sitten saan hermoromahduksen kaikilla mausteilla.

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Parempi menettää kuitenkin hermot vanhusten takia kuin jättää kokonaan käymättä, eipähän jää ainakaan huono omis. Ainakin mun mielestä.

Mymskä kirjoitti...

En minä sinun viallisuudestasi mielestäni puhunut mitään... ;) Tarkoitin tuota yörauhan turvaamista, se varmaan on hyvä ajatus.

Puhuri kirjoitti...

Lomastressi on kyllä niin vihoviimeistä. Isä haluaisi vuodesta toiseen lähteä yhdessä roadtripille, sitten kun minulla on lomaa... Yleensä lomani tulee sillä lailla yllättäen, että en ensin yhtään tiedä, koska se on ja sitten se jo olikin. Ja omatunto on huono. Mutta roadtrip, joku raja sentään!
Sulla onkin vielä pitkä odotus, mutta viikot kuluu, viikot kuluu :D

Lissu kirjoitti...

Tsekkaa tämä: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkijat+Aivojen+viilentäminen+auttaa+unettomuuteen/1135266916751?fb_ref=fb-recommend&fb_source=home_oneline

-kummitus- kirjoitti...

Ooh, Lissu! Ryhdyn heti rakentamaan omaa propellihattua, se pelastaa minut aivan varmasti!

Jotain tuollaista olen muuten joskus miettinyt, kun herään pää märkänä ja ajatukset mylläten. Ja talvella yleensä nukun paremmin, etenkin viileässä.