lauantai 4. kesäkuuta 2011

Vanha nainen Korkeasaaressa

Retkipäivän sää oli täydellinen! Aurinkoa ja tuulta, ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Oli hauskaa ajella puolityhjässä bussissa Korkeasaareen, siitä jo arvasi, ettei sakkia olisi paljon liikkeellä. Sisäänpääsymaksu kirpaisi vähäsen, mutta toisaalta kymmenen euroa useamman tunnin vierailusta, mitä se on? Hinta-laatu-suhde kohdallaan, sanoisin.

Melkein kaikki elukat olivat hereillä, tai jos nyt eivät aivan hereillä, niin ainakin torkkuivat näkösällä. Me näimme kaikki isot kissat; tiikerit, leopardit, ilveksen, leijonat (siellä oli pentu! ja isukki makasi aivan aidan vieressä aurinkopläntissä). Itse rakastuin pikkupandaan ja manuliin, odottakaas, kun saan kuvat ulos kamerastani, niin näette manulin kaipaavan katseen, se tahtoi mukaani (tai sitten raapia silmät päästäni...).

Tunturipöllöille oli juuri katettu kolmen hiiren lounas, nekin nakottivat lounaspöytänsä ääressä näkösällä. Iibislinnut hurmasivat värityksellään ja yksi riikinkukko ajeli melkein päin meitä, kun lopettelimme lounastamme karhulinnan kupeessa. Olimme paikallisille palveluntarjoajille vähän huono saalis, emme ostaneet kuin kahvit mukaamme sekä minä kesän pakollisen pehmiksen. Puuh, se oli iso ja makea, ei enää toista, kiitos. Olin tehnyt meille evääksi kanakolmioleivät mukaan, ne olivat sopivan täyttävät.


Aika kului nopeaan, päivä oli erinomainen Korkeasaarta ajatellen, pitkä viikonloppu ja seuraavana päivänä valmistujaiset, ei sinne enää juurikaan sakkia riittänyt. Mutta kyllä muuten tiesi kävelleensä, kun kotiin pääsi. Teki hyvää siis. Teki myös sielulle hyvää. Korkeasaareen pitää päästä uudelleen, se on hyvä paikka, eikä yhtään sellainen eläintenkidutuslaitos kuin jotkut ulkomaailman eläintarhat, joissa olen onnistunut itkemään silmiä päästäni nähdessäni eläinraasujen olotilan.

(Valokuvia luvassa joskus ensi viikolla. Edit. 6.6. Noh, jos ei ymmärrä ottaa oikeata kameraa mukaan, vaan turvautuu kännykkäkameraan, ei välttämättä saa ikuistettua tarkkoja kuvia. Sen voisin muistaa tänä kesänä muutenkin, kamera mukaan, pahvi!)

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Olen itsekin kokenut Korkeasaaren jäljiltä sellaien siunatun olotilan. Näin aikuisena osaa ottaa ilon irti siitä reissusta ihan täysillä.

Isot kissat ovat jumalaisen kauniita, tiikerin tassun halkaisija on jotain paistinpannun luokkaa. Smack!

-kummitus- kirjoitti...

Kaikki kisut olivat kauniita! Sitä paitsi Korkeasaari on paikkana riittävän pieni, mutta kuitenkin sen verran suuri, ettei kukaan nyt aivan iholle ollut tunkemassa.