perjantai 17. kesäkuuta 2011

Pitäisi opetella nukkumaan seisaaltaan

En jotenkin yhtään jaksa nyt itseäni. Viime yönä unta tuli tosi mitättömästi. Suurin syy tällä kertaa on ruuansulatuselimistöni loppupään hajoaminen. Sinne sattuu niin paljon, etten enää saa nukuttua. Ainoa asento, jossa on hyvä olla, on seisaaltaan, minun tarvitsee siis opetella hevosilta nukkumismalli. Muutenkin voisin oppia mikrounien ottamisen, kun kerta tätä niin vähän tulee.

Todella toivon, että huominen sääennuste pitää paikkansa ja vettä tulee kuin Esterin pyllystä (sic; ongelmieni lähteestä, vaikken Esteri olekaan). Sitten on hyvä syy maata koko päivä ja ottaa pikkutorkkuja. Eiväthän ne kunnon yöunia korvaa, mutta jos saisi edes vähän univelkaa vähemmäksi, niin jaksaisin.

Kauhistuttaa lähteä tänä iltana minnekään ihmisten ilmoille. En osaa suunnitella tai ajatella mitään tässä tilassa, lompotan eteen päin kuin zombie. Voi hyvänen aika, miten tässä taas näin kävi? Miten minä jaksan? Etenkin pelottaa, kun minusta tulee henkisesti epävakaa, otan kaiken itseeni, ryhdyn vainoharhaiseksi, teen virheitä, luulen kaikkien olevan minua vastaan. Olen tuuliviiri, pahoin pelkään. Koska kerkeän lääkäriin?

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Ruuansulatuselimistön loppupää on täkeä pää. Se korjaantunee lomaasi mennessä, hmmm...?

-kummitus- kirjoitti...

Valitettavasti kaikki pehmeät ja luonnonmukaiset keinot on jo kokeiltu. Tätä ei taida parantaa kuin kirurgin veitsi ja sinne saakka tuskin ennen lomaani kerkeän. Mutta jos edes saisin tujumpia kipulääkkeitä siksi aikaa.