Olen elossa, vaikka meinasinkin tukehtua jo kävellessäni juna-asemalta toimistolle. Se ei mikään hirveän pitkä matka ole, mutta hiki valuu kuin olisin maratonin vähintään juossut.
Sen lisäksi koneeni on jumissa. Meili täynnä, postilaatikko pursuilee ja kokous alkaa tunnin päästä. Kiirettä riittää, katellaan tätä kirjoittelua sitten, jos en tänään vielä työni ääreen kuole. Nyt kyllä pahasti tuntuu siltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti