maanantai 27. kesäkuuta 2011

Jurot säikahtäneen jänikset

Kyllä minua taas säälitti tänä aamuna, kun bussissa katselin ensimmäisiä kesätöitään aloittelevia nuoria ihmisiä. Tiedättekö, kun heidän naamallaan on sellainen säikähtäneen valoihin jääneen jänöjussin ilme. On aikainen aamu, takana bailattu viikonloppu, he ilmiselvästi pohtivat, kuinka ovat tilanteeseen joutuneet, heidänhän oli vain tarkoitus vähän leikkiä töitä, että saisivat omaa rahaa.

On tietenkin hieno asia, että nuoriso oppii tekemään töitä, mutta kun itsekin muistan sen epätoivon ja pohjattoman väsymyksen, jossa heräsin muutaman tunnin unien jälkeen tekemään työtä, jota en kunnolla osannut ihmisten kanssa, jotka eivät suinkaan kaikki edes tahtoneet opettaa niksejään minulle, niin jurnotin kyllä minäkin. Onneksi sen enempää kuin nykyiset säikähtäneet jänöset en minäkään ymmärtänyt, että sama meininki jatkuu aina eläkeikään saakka. Siksi yritän itse olla kiltti kesätyöntekijöillemme, eiväthän he raasut ymmärrä, mihin vielä joutuvat. Parempi olisi, jos eivät aivan heti tajuaisikaan, vaan jaksaisivat käydä koulunsa ja nauttia vapaammasta opiskelijaelämästä.

Siihen saakka, suojelkaa vähän pikku pupusia. Koittakaa katsoa, etteivät ne niin häikäisty valoista, etteivät ymmärrä jyrän alta pois lähteä. Älkääkä te ainakaan heitä jyrätkö, koittakaa antaa välillä tuoretta ruohoa pureskeltavaksi, että tulevat vielä toistekin (ja maksavat meidän vanhuussijoituksemme laitoksissa, pahimmassa tapauksessa vielä syöttäen, käännellen, nostellen ja vaihtaen vaippamme).

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Osui ja upposi.
T: Satuilija
ps. sanavahvistus dingi, kas kun ei kingi

ambra kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Hyvä sinä! Just näin!

-kummitus- kirjoitti...

Miun vaan kävi niitä pentuja sääliksi. Sitä paitsi niin mielelläni itsekin olisin vain kesätöissä ja menisin sitten kouluun. (Enkä menisi, siellä joutuu tekemään tehtäviä! Eikä ole rahaa! Sitä paitsi olen väsynyt vanhus.)