Kun naamalihakset kipeytyvät nauramisesta

Roolipeli-iltamissa ei ollut kenenkään alaikäistä jälkikasvua paikalla, hämmästyttävää kyllä. Niinpä suullinen iloittelu villiintyi melkoisen roisiksi, kun matkustelimme kutistettuina lentonloitsitun suden selässä pitkin jättiläisten luolastoa ja keräilimme aarteita pohjattomaan taika-arkkuumme. Etenkin emännän viiri Tuhero tontilla (karvareunukset) taisi jäädä elämään kaikkien alitajuntaan... (Vrt. sellainen vähän laimeampi perinteinen maakunnan värejä kantava isännän viiri lipputangossa.) Tuli siinä tapettua muutama jättiläinenkin, myrkyllä ja salakavalasti. Pisteitä ropisi, ensi pelikerran saamme ilmeiseti kaikki aloittaa tasojen nostolla.

Ruokapuolella käyttäydyimme yllättävän vaatimattomasti. Tarjolla oli lihapiirakkaa ja pitkään hautunutta lihakeittoa (herkkua!), pari juustoa (etenkin se ranskalainen valkohomekermavalumo!) ja jälkiruuaksi prinsessakakku ja vähän nomseja. Yksi peliporukastamme vetelee tällä hetkellä pelkkiä ateriankorvikkeita, mutta hänellä onkin heinäkuuksi projekti. 50-vuotissyntymäpäivät ja häät! Ihanaa! Minä sitten rakastan muiden häitä! Itsekkäästi aloin pohdiskella, että nyt minulla olisi oikea syy tilata Brandosilta Iron Fistit, jotka ovat itse asiassa tällä hetkellä 20 % tarjouksessakin. Toisaalta sellaiset kengät eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset puutarhakutsuilla, korot tekisivät nurmikkoon mukavia ilmausreikiä... Ehkä hillitsen itseni ja hankin jotain kesäistä.

Ihmiset ovat ihania! Etenkin jos huumorintaju natsaa ja kaikilla on irroittelu mielessä. Oli riemukasta, mutta puolen yön jälkeen alkoivat kaikkien silmät lupsua. Liekö jotain tekemistä asian kanssa ollut täydellä vatsalla? Pääsin kyydissä kodin lähettyville, ihanaa oli kävellä loppumatka loskassa, kun jalassa olivat uudet kumpparit. Nyt ne eivät edes enää luistaneet. Kevät tulee! Lumi sulaa!

(Unta ei tullut vieläkään kuin naurettavat kuutisen tuntia muutamassa pätkässä. Hmph, onhan se tietysti enemmän kuin edellisinä öinä, mutta ensi yönä aion sortua pillereihin. En jaksa enää valvoa. Väsyttää... Mutta mitäs tuosta enempää jaarittelemaan, omahan on ongelmani.)