Murinaa, puolikkaita ärähdyksiä, sänkyluolan rakentamista ja kulmien alta kyräilyä. Olen taantunut evoluution pyörässä jopa leikkivän ihmisen taakse. Tahdon jäädä kotiin, pimeään peiton alle ainakin seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi.
Mikä sosiaalisuus? Voiko sitä syödä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulta eikä tuossa sateessa kävely kotiin piristänyt yhtään. Tappelen vastaan ja kaivan sukkakutimen esiin. Tsemppiä sinnekin!
luolaleijonaksi?
joopa, loistava ajatus, eiköhän kaivauduta kaikki samalviisii. josko se peevelin silmätautikin viimein paranisi.
nimim. huomenna taas lääriiiiiin.
Stansta ja liskonainen, eiköhän tämä tästä. Viimeistään joulun aikaan helpottaa, kun saa olla omissa oloissaan useamman päivän ja nukkua. Mie kaipaan unta!
Tsemp tsemp lääkäriin ja vastaantappeluun!
Lähetä kommentti