Mä kuulun liittoon

Kun olin kunnallisena virkamiehenä, tunsin käytettävän työehtosopimuksen kuin omat taskuni. Johtui varmaan siitäkin, että pyytämättä ja yllätyksenä jouduin jossain välissä esimiesasemaan. Nyt kun tilanne on toinen, itse kuulun sellaiseen pieneen marginaaliporukkaan ja loput talon alemmista toimihenkilöistä siihen isoon poppooseen, niin minulla ei ole oikeastaan harmainta aavistustakaan siitä mikä minulle kuuluu ja mikä ei. On vain luotettava siihen, että saman saan kuin kaikki muutkin, vaikken sitä olekaan oman liittoni kanssa henk.koht. neuvottelemassa.

Meilä on muun muassa käytössä palveluvuosilisä, jonka saa joulun palkan yhteydessä, minulla se on 12 vuotta talossa palvelleena 15 % kuukausipalkasta. Ei se nyt tietysti kovin kummoinen raha ole, mutta nostaa käteen jäävää palkkaa parilla sadalla eerolla. Mulle kuulkaas tulee joulu! Mätiä, tummaa suklaata, kylmäsavulohta, piparjuuripunajuurisalaattia, sienisalaattia, porokäristystä, haisulijuustoja, jotain ihanaa siivukinkkua! Ehkä blinejäkin. Oi voi tätä riemun päivää! Ja sitten vähän viiniä, vodkaa, jägermeisteria, glogiä ja muuta sulattamaan kolestrolit pois verisuonista. Ei mitään säästöön, vaan kiertoon, että markkinatalous jyllää ja ihmiset saavat työtä.

Ehkä hankin pari kirjaakin juhlan kunniaksi, tai kengät. Mene tiedä. Mutta ainakaan minun ei tarvitse kärvistellä mitenkään. Hah! Riemua! Kyllä ammattiyhdistys on sitten hyvä! Edunvalvonta ja asioiden ajaminen ovat hieno asia silloinkin, kun meinaa sylettää joidenkin ay-pomojen örvellys ja ärvellys. On siellä fiksujakin tyyppejä. Kannattaa kuulua liittoon, jos ei muuten niin kannatussyistä! Minullakin on jotain odotettavaa juhlapyhiksi, kiitos heidän.