keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Angeldust

Kun kävelin asemalta töihin, koko maailma kimalsi, lapsena kutsuin lumikiteitä enkelipölyksi, älkää kysykö miksi, ei meillä edes uskottu enkeleihin. Mutta keijuihin uskon edelleen, saunatonttuun ja metsänhenkiin, kaunista on edelleen katsella silmäkulmastaan lumikiteiden leikkiä auringon kanssa. Enkelipölystä tulee nykyään mieleen vanha lempibändini ihana levy, pitäisi saada jostain levysoitin, löytyy nääs hyllystä.

Miten mie nyt näin taas polveilen? Hammaslääkärillä olin, se oli pelottava kokemus, kuten aina, pelkään jopa tarkastusta, koska epäilin jo alunperin pahinta. Ja sieltähän se löytyi; vasen takahammas on kehittänyt karieksen paikan alle, luvassa on iso remontti, siinä hampaassa nimittäin on paikka paikan päällä. Hammaslääkäri lupasi muistaa minua, jos sopivia aikoja tulee tai sitten joudun kiltisti odottelemaan, että jonosta tulee minulle paikka, maksimissaan puoli vuotta, mikäli hammas ei ala särkeä.

Hyvä asia oli, että seuraava asiakas perui aikansa ja sain perusteellisen hammaskiven poiston. Sen lisäksi lääkäri levensi kahta hammasväliä, melkoinen operaatio se olikin hiomisineen ja poraamisineen. Sokerina pohjalla sain vielä ekstrahoitoa, kun aikaa oli; hän vaalensi hampaani, hioi pois tummentumat. Sekä hoitaja että lääkäri ihastelivat hampaitani, eikä suotta, suussani piileskelee täydellinen Adalmiinan helmirivi. Tuntui kuin olisin kaunistunut kerrasta.

Ja kaunistumista minä tarvitsenkin, tahdon elämää! (Tämän voi myös lukea, että ainakin sukupuolielämää... ;-D)

7 kommenttia:

ville kirjoitti...

miten ne tolleen jonon perille tai tuurin varaan heittää?
mä sain suoraan maksusitoumuksen yksityiselle puolelle.

kirjat ei oo vielä postissa, mutta pakattuna on. sairastelen tässä.

-kummitus- kirjoitti...

Sie olet kato niin nuori, että siut kannattaa pitää kunnossa. mie olen jo raakkiosastoa, hoidetaan, kun keretään. ;-D

Ei ole hätä kirjoloilla, paranemista!

ville kirjoitti...

enpä usko että oli ikäkysymys. :)
jos ne kysyy, niin kannattaa aina sanoo että "kyllä, koskee, tuska on suunnaton."

sillä ainaki saa sitoumuksen.

-kummitus- kirjoitti...

Sie narrasit! Mie en.

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Minäkin uskon tonttuihin, kun isän veli on tasan tarkkaan sellaisen puutarhatontun kokoinen ja näköinen. Aika epeli.

ville kirjoitti...

en narrannu.
sillo oli tosi kyseessä.
mutta kantsii narrata!

-kummitus- kirjoitti...

Oma tila, vai on teillä perhetonttu ihan omasta takaa, wow! Ootko seurannut omia korviasi, jotta suipontuvatko ne? Silloin olet metsän väkeä.

Ville, mie oon niin huono narraamaan, että taitaa olla parempi jättää väliin.