lauantai 19. helmikuuta 2011

Onnellinen hetki elämässä

Eilen illalla koin suurta kodinomistajan onnea. Onnen tunne sen kun kasvoi, kun aamulla silmiini osui uutinen Helsingin vuokra-asunnoista. Minulla on ollut täälläkin suhteellisen hieno tuuri asuntojen suhteen, mitä nyt vain ovat olleet aika pieniä luukkuja.

Nyt kun vihdoinkin ympärillä on 41 neliömetriä tilaa, en enää muista, miten sijoitin itseni, tavarani, vieraani sekä normaalielämän 24 neliöön. Jotenkin se onnistui, silloin tuli vielä poltettuakin sisällä, nykyään en kestäisi sitä enää laisinkaan. Pian kai ne kieltävät parveketupakoinninkin, mutta eipä huolta, kun ainoat tupakointihetket ovat viinin tai siiderin viekoittelemia.

Kaupasta ostin kimpun ruusuja, tällä kertaa oransseja. Pidän voimaannuttavista väreistä, keltainen on oikeastaan ainoa, joka aiheuttaa minussa huonot vibat. Tai no, ei sellainen lämmin kullankeltainen, mutta sellainen hailakka narsissin tai tulppaaninkeltainen eivät sieluani lämmitä. Tein tonnnikala-katkarapupizzaa, nautin pari lasillista viiniä ja vollotin katsoessani FSTltä USA vs. Al-Arian dokumenttia. Nousi taas niin hirveä viha läntistä suurta ja mahtavaa kohtaan, tuli mieleen, että minä moisen kohtelun jälkeen aivan varmasti alkaisin kantaa kaunaa ja ryhtyä suosimaan suoraa toimintaa.

Minulla on aina ollut vahva oikeudentunto. Tahdon, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja saavat tasa-arvoisen kohtelun. Se on usein vaikuttanut jopa ammatinvalintaan saakka, itsepintaisesti olen niiden asioiden puolta, joihin uskon, vaikka en osaakaan aina perustella muille kuin itselleni, miksi olen jotain mieltä. Vaalit pelottavat, kunpa ne nukkuvat äänestäjät pysyisivät unessaan eivätkä menisi antamaan protestiääntään persuille. En tahdo elää rasistisessa ja muukalaisvihamielisessä maassa!

Minusta on aivan sama, mihin kukin uskoo, miten pukeutuu tai syö, mutta kukaan ei saa pakottaa toista tekemään niin vain siksi, että se on uskonnon määräämää. Sekä raamattu että koraani sisältävät paljon hyvää ja kaunista, mikä meissä ihmisissä on, kun löydämme sieltä vain ne kiellot ja käskyt ja tulkitsemme niitäkin kuin piru raamattua?

Huhhuh, taidan mennä puistelemaan petivaatteita saarnaamisen sijaan. Sitten jos kävisi kaupasta lisää siideriä ja pilaisi huomisen päivän. Tai ehkä ei. Ei sitä koskaan tiedä. Viettäkää ihana viikonloppu, nauttikaa elämästänne!

7 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Aatteles, kun minä mahduin 16 neliöön joskus aikoinaan! Sinne parhaimmillaan majoitin kahdeksan (8) ihmistä yöksikin! Ja tupakoin sisällä, tietysti...

Minuakin on asuntoasioissa sentään onnistanut, vaikka muu elämä yleensä onkin aika kuralla. Ollut siis, nythän se on ihanata!

-kummitus- kirjoitti...

Silloin kun itse asustelin 24 neliössä, vietimme paljon aikaa poikaystäväni 14 neliön pilttuussa. Siellä meidän lisäksemme oli myös hänen kaukasianpaimenkoiransa. Ei hirveästi ollut lattiatilaa, mutta eipähän sitä tarvinnutkaan.

Puhuri kirjoitti...

Kyllä sellainen koti, jossa turvallisin mielin voi kohtuuhinnalla asustella ilman uhkaa, että asunto myydään alta tai että vuokraisännän sukulainen yhtäkkiä tarvitseekin asunnon, on eräänlainen 'lottovoitto'
Terveisiä 39 neliöstä :)

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Eipä ole ikinä ollut puhetta, mutta en pidä missään muodossa keltaisesta väristä, en edes kukissa.
Toinen juttu tuosta uskonnosta; olin infossa työn puolesta ja opin, että uskontoa ja kulttuuria ei saa sekoittaa. Koraani ei kiellä läheskään niin montaa asiaa, kuin esim. somalialainen kulttuuri.
Olen tutustunut aivan mielettömän mukavaan ja huumorintajuiseen somalialaisnaiseen.
Mukavaa viikonloppua!
T: Satuilija

liskonainen kirjoitti...

sinäpä sen dilemman ilmaan lykkäsit!

olen vaivihkaa samaa mieltä kanssasi (ei vaan puhuta ääneen): mieluummin nukkuloot kuin persuja äänestävät.
kamala uhkakuva, todella!

-kummitus- kirjoitti...

Puhuri, meillä on siis turvallisissa asunnoissamme sama kokoluokka ilmansuunnan lisäksi. :-D

Katoppas, Satuilija, miten sattuikaan, että keltainen ei iske. Hieno juttu, että työn puolesta pääset tutustumaan uusiin asioihin, se pitää virkeänä!

Liskonainen, eläpä muuta viserrä, mutta kun ei ole heillekään mitään vaihtoehtoa tarjota. Itsekään en oikein tiedä miten äänestäisin, kun kaikki tuntuvat pahan lähettiläiltä tai sitten niin pilvilinnoissa eläjiltä, että oikein pahaa tekee.