torstai 17. helmikuuta 2011

Kääntämistä, kokkaamista ja univinkulelu

Pikkuveljeni bisnesten ansiosta tai takia olen päässyt tutustumaan erilaisiin manuaaleihin ja niiden kääntämiseen. Nyt tuli kerrankin jotain mieleistä käännettävää, he ottivat myyntiin jonkun tolkuttoman kalliin kattila- ja pannusarjan. Sen lisäksi, että käännän käyttöohjeen, saan kääntää kasan ruokaohjeita. Sain kattilasarjan kokeiltavaksi voidakseni testailla ohjeita.

Jännittäväksi asian tekee se, että kyseessä on aika amerikkalainen tuote. Ruoat eivät vaikuta minuun tenhoavasti, niin kuin esimerkiksi aasialaisen ruuan maustepaletti. Ohjeissa käytetään lähinnä suolaa, pippuria, paprikaa, ja kun oikein hullutellaan, niin ripaus cayannea tai chiliä saatetaan ropsaista joukkoon. Samoin kattilan käyttäminen uunina on jotain aivan uutta, mutta katsotaan nyt, jos vaikka keksisin uusia ohjeita niille. Toisaalta koska ruuanvalmistuksessa ei juurikaan käytetä rasvaa ja muitakin nesteitä aivan minimaallisen vähän, eväs on terveellistä, mineraalit pysyvät kasviksissa ja liha varmaan säilyttää kosteutensa. (Se minua varmaan vähän tökkii, kun ohjeissa käytetään paljon punaista lihaa. Yyh. Mie kuitenkin vetelen aika kasvispitoista evästä tavallisesti.)

Viime yön unisaldo oli 6 h. Kyllä se siittä lähtee, mutta jos ei ensi yönä unta kuulu, niin alan huudella unilääkkeiden perään. Tämä ei ole enää yhtään kivaa. Ja ne nillit, jotka nukkuvat vielä vähemmän, ei kannata täällä vänistä. Kyllä minä ymmärrän, että unenpuute on paha asia ja ymmärrän senkin, että jotkut nukkuvat vielä vähemmän, mutta, kuulkaas, kun se ei minun oloani , jaksamistani ja eloani tee yhtään paremmaksi, jos joku muu kärsii vielä enemmän. Minä määyn tästä, kun tuntuu pahalta. Muistaakseni tämä blogi oli sitä varten, että saa omista tuntemuksistaan puuskaista.

Kohta on viikko mennyt 5 – 6 hn unilla. Voin vain kertoa, ettei sellainen sovi minulle. Sunnuntain torkkumissessioita ei oikein voi uneksi laskea, olin horteessa, mutta en levännyt. Tai noh, ehkä se vähän auttoi jaksamaan. Alkaa ihan himppasen vituttaa, jos ihan suoraan sanon.

7 kommenttia:

Penni kirjoitti...

Apuva, minä en pärjää alle kahdeksan tunnin unilla! 9 tuntia on kaikkein paras, silloin olen jokseenkin tolkuissani.

Unettomuus on ihan anaalista. Ja vaikka valitan aina välillä uneliaisuuttani (joka myös on sellaista sairaalloista), niin en sitä unettomuuteen vaihtaisi. Molempia olen kokeillut, minulla on teini-iästä saakka ollut vaihtelevasti univaikeuksien koko paletti.

Unilääkkeitä voisi kokeilla sellaisena kuurina, pari viikkoa unta napeilla saattaa korjata unirytmin sellaiseksi suht normaaliksi. Tätäkin on kokeiltu, toimi :)

ahhahaa, sanavahvistuksena ressi...

-kummitus- kirjoitti...

Mie nukuin pentuna kuin lapsi. (No niin kai sitä tehdään, haloo!) Unet menivät avioliiton aikana, minusta tuli täysin hermoraunio, kun ei uskaltanut tai ei saanut nukkua. Niitä mie paikkaan edelleen, selvinnenkö ikinä.

Mutta ei ole ressi. Eikä sterssi. Stressi. Mikä? Voiko sitä syödä?

Puhuri kirjoitti...

Kammoan unettomuutta niin, että valvon iltaisin liian pitkään, että saan nukuttua yhteen pötköön aamuun asti. Vaikka kuinka päätän, ja uhoan, että asetun ajoissa unille, niin en sitten kuitenkaan.
Mutta jonain päivänä se vielä tapahtuu, periksi ei anneta.

Olisko se ressins, on ainakin sanavahvistuksena. Ja ihan senkin takia oli aivan pakko kommentoida, vaikkei taas muuta asiaa ollut, kuin minäminä.

ambra kirjoitti...

Unenpuute on kamalaa. :( Mä oon sellanen (hyväuninen) iso vauva, että sellanen kymmenen tuntia unta per yö on aika sopiva, ja nyt on tää viikko menny noin kuudella tunnilla - mulle ihan liian vähän, vaikka monelle varmasti paljon tai sopivasti. Melko yksilöllistä touhua.

Hei kuule, nyt kun sattui sopivasti ruoka-aiheinen postaus, niin voitko suositella, mitä mausteista kannattais ostaa, jos tekee ihan sellasta perusruokaa eikä halua hifistellä, mutta kuitenkin makua? Meillä on tällä hetkellä vaan suolaa ja ranskalaismaustetta! :D

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Unentarve on yksilöllistä. Itse tykkään valvoa myöhään, joten otan aika usein päikkärit duunin jälkeen. Sitten jaksaa yöt kukkua ja olla aamulla äreä. Loistavaa.

-kummitus- kirjoitti...

Puhuri, kaikilla meillä on aina ensin oma itse lähimpänä, sitä kautta voi sitten peilata muiden tekemisiä.

Mie taas käyn ajoissa nukkumaan, koska jos valvon puolille öin, en saa enää laisinkaan unta.

Oma tila, joillekuille nokkaunet sopivat, minä taas harvoin saan unta. sitten jos saan, nukahdan sellaiseen sikiuneen, että siinä menee useampi tunti ja seuraava yö on taatusti pilalla.

Ambra, mie TIEDÄN, että teillä on muutakin. Kokonainen mustapippuri on paras mauste, sitä voi sitten murskata tarvittaessa ruokaan kuin ruokaan. Viherpippuri sopii mietona moniin eväisiin. Kuivatuista yrteistä timjami, rakuuna ja basilika ovat käyttökelpoisimmat. Sitten kunnon curry, paprikajauhe ja chili. Niillä pääsee jo pitkälle, jos vielä hankkii tuoretta inkivääriä, yrttejä ja muuta tilpehööriä ruuan mukaan.

Ja kohta pannaan taas kasvamaan persiljaa, basilikaa, ruohosipulia ja muuta kivaa, että voimme nautiskella niitä joka päivä parvekkeelta.

ambra kirjoitti...

Thanks hei!! :) Pitää lähteä ostoksille.