1. Pidän ruuanlaitosta, se tekee hyvän mielen. Myös tulosten nauttiminen on yleensä innostavaa. Ja sen kyllä huomaa. Pidän etenkin viinistä, juustoista, tummasta suklaasta, tofusta, kaalista, yrteistä, chilistä, valkosipulista... (Tästä tulee liian pitkä luettelo, lopeta heti.)
2. Tykkään ystävistäni. Olen ottanut lapsuuteni ja nuoruuteni ystävätyhjiön takaisin moninkertaisena (lapsena oli vain yksi ystävä, nuorena oikeastaan vain kavereita), minulla on paljon ihmisiä, joita kutsun ystävikseni. He ovat erilaisia ja mielenkiintoisia. Ymärtäväisiä ja auttavia. Keskustelevia ja kyseenalaistavia. Negatiiviset ja ilkeät tyypit saavat minun puolestani painua sinne pippurimaahan - tai terapiaan.
3. Omahoitaja. Vaikka hän on ystäväkin, hän on myös paljon muuta. Erittäin paljon. Minä en tahdo ymmärtää, miten hän tupsahti elämääni. Ihmeellinen luonto. Outoa. Pelottavaa. Ihanaa! Äärettömän ihanaa! Upeata! (Olisinhan minä ilmankin pärjännyt, mutta kun kerta eteen tuodaan, niin en kieltäydy.)
4. Lukeminen tekee mielen iloiseksi. Se avartaa. Luulee vähemmän, kun lukee enemmän. En vielä lue niin paljon kuin tahtoisin, välillä pätkii keskittymiskyky. Mutta sitten neulon tai katson telkkaria. Tai bloggaan. Tai leikin naamakirjassa.
5. Olen onnellinen veljieni olemassaolosta, kahden biologisen ja ottoveljen. Ihania ihmisiä ovat.
6. Tykkään kengistä. Kiellän olevani kuitenkaan mikään Imelda Marcos. Viisitoista paria on tiiviisti käytössä, sen lisäksi muutamat kaapinaluskengät löytyvät. Tiedättehän, kenkiä,jotka ovat jo huonokuntoisia, mutta joita ei tahdo heittää menemään, koska voihan olla, että niitä vielä tarvitsee. Missä, kysyn vaan. Kuuluvatko vanhat kengät muuten energiajaeseen vai menevätkö ne kaatopaikalle? Entäs vaatteet, jos niitä ei enää ilkeä viedä kierrätykseen?
7. Tykkään asua Suomessa. Pidän vuodenaikojen vaihtelusta, kesäsateesta, saunasta, luonnosta, sienistä, jokamiehen oikeuksista, naisten asemasta, demokratiasta, suomen kielestä. Ulkomaille on kiva päästä välillä, mutta en tahtoisi muuttaa minnekään. Jos olisi pakko, niin sitten Uuteen Seelantiin, se on riittävän kaukana äiteestä. (Sorry, traumaattinen suhde vanhempiin, ovat parhaimmillaan jossain kauempana.)
8. Musiikki on ihmeellinen asia. Avioliiton aikana menetin kyvyn kuunnelle musiikkia, koska entinen puoliso pilasi sen jutun soittamalla liian kovaa kännissä paskaa musiikkia. Nyt kun on päässyt keikoille ja saa kuunnella rauhallisella volyymilla hyvää musiikkia, voi taas nauttia siitä.
9. Minusta on ihanaa olla elossa! Olin jo niin varma, että tappaa pitää itsensä, kun ei tästä mitään tule. Mutta tuli sittenkin, kun jaksoin odottaa. Ihme kyllä.
10. Rakastan kissoja. Tahtoisin ottaa kaksi. Mutta entäs jos ne tulevat kipeiksi ja minulla ei olekaan varaa viedä niitä lääkäriin? Tai ostaa lääkkeitä? Tai jos itse tulenkin pahasti allergiseksi ja ne pitää antaa pois? Onneksi on kissakummipaikkoja, joissa saa kissaenergiaa.
Sitten taas tulee se vaikea osuus, kun pitäisi viskata haaste viidelle. Helkkari. Ottakoon ken tahtoo, eikö tämä ole jo melkein joka paikassa kiertänyt?
Olisin tahtonut lisätä loppuun Kolmannen Naisen Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita -laulun, mutta kun se ei nyt taas tänään onnistu. Ei sitten. Hyvää naisten päivää!
2 kommenttia:
Minulla on tuo ystäväkehitys mennyt ihan päinvastaisen suuntaaan. Nuorena oli paljon kavereita ja ystäviä, nykyään ei kumpaakaan liiaksi asti. Kavereita sentään vähän enemmän, ystäviä ei edes nimeksi.
Pakkaankin tästä laukkuni Pippurimaan matkalle.
PS. Vanhat kengät ja vaatteet menevät kaatopaikalle.
Eläpä hupata. Ei sulla sinne pippurikylään ole mitään asiaa, korkeintaan käymään. :-D
ps. Kiitos.
Lähetä kommentti