Isän veli oli kuollut viime viikolla. Sanoisinko, että jo oli aikakin hänen päästä kitumasta. Ajeli reilun kymmenen vuotta sitten mopolla ojaan, sai sairaskohtauksen ja on siitä saakka maannut erilaisissa laitoksissa puhekyvyttömänä, halvaantuneena ja kipeänä. Jos omalle kohdalle tuollainen sattuisi, niin toivottavasti nukuttaisivat pois. En minä sellaista elämää tahtoisi. En ainakaan, jos ei edes voisi puhua. Mukava mies hän oli nuorena, iloluontoinen muurari ja maalari.
Minä taas kehitin oikotien onneen. Ostin kaupasta pari yrttiä ja tunkesin ne multaan. Tarkenevat jo parvekkeella kasvamaan, vaikka viime yönä jostain ihmeen syystä otin ne sisälle ja hyvä olikin, kun katseli lämpömittaria ja lumikuorrutusta ulkosalla aamulla.
 |
| Rosmariini ja timjami, sekä kukkimaton joulukaktus (valkea kukkii taas!) |
Timjamin juurelle oli vielä eksynyt yksi punajuurikkaan alku, laitoin senkin ruukkuu. Ans´ kattoo ny, lähteekö se kasvamaan. Kunhan kuukausi vielä kuluu, ostelen hedelmä- ja vihannesosastolta muutaman ruukkusalaatin lisää, käytän ja laitan rangat lisämultaan. Pääsee paljon helpommalla kuin siemenestä kasvattamalla. Vaikka sitäkin taas piti ryhtyä kokeilemaan, löysin ruohosipulipussin, jonka parasta ennen päivä oli viime vuonna, saa nähdä, miten sen kanssa käy. Sisäinen pakko on testata asia kuitenkin ennen kuin viskaan siemenet mäkeen. Rairuohon panin myös kelmun alle talouspaperin päälle kasvamaan. Minusta on kiva koristella kotia pienesti juhlien mukaan, vaikka ne usein kristikunnan juhlia ovatkin. Voi niitä pakanakin juhlia omalla tavallaan.
Tomaatin taimet kasvavat komeasti. Saavat vielä kasvaa sisätiloissa, vasta parin vkon päästä ryhdyn ulkoiluttamaan niitä ennen kuin tökkään parvekkeelle ruukkuun. Minä sitten rakastan kasvien kanssa touhuamista. Kuuluu jotenkin elämän kiertokulkuun, että ensin kasvatellaan taimia, sitten poimitaan työn hedelmiä ja loput kiikutetaan kompostiin.
Ensi viikolla on ostettava pyöränpumppu. Omahoitaja kasasi pyöräni. Minä olin assistenttina. Pyörä on kaunis ja minä iloinen. Ja Omahoitaja ihana. Nyt se ihana lähti kotinsa kautta yövuoroon, menee taas loppuviikkoon ennen kuin tapaamme seuraavan kerran. Tämä kyllä on niin sopivaa minulle, saan omaa aikaa ja seurustelua. Täydellistä!
5 kommenttia:
Luin ensin, että isoveli.
Otan osaa.
Minäkin ostin ruokaosastolta rosmariinin, vaikkei ollut mitään ruuanlaittoaikeita, se vaan tuoksuu niin hyvältä. Ilokseni huomasin, että on oikein multaan istutettu, eikä sellainen vesiviljelty.
Rauha setäsi sielulle. Kuulostaa oikein mahtavalta tuo teidän seurustelun rytmitys. Onneksi en ole itsekään koskaan ollut sellaisessa suhteessa, että samalla autolla mennään maanantaista perjantaihin töihin ja kotiin. Hui!
T: Satuilija
Puhuri, mulla kun on vain pikkuveljiä. Kaksi biologista ja yksi otto. Olisin aina tahtonut isosiskon tai isoveljen, olisin tahtonut jonkun puolustavan minuakin. Minulta on aina puuttunut perusturvallisuus.
Rosmariinissa on ihana tuoksu. Basilikaa pitää myös saada parvekkeelle, ehkä myös sitruunamelissaa tai sitruunatimjamia.
Satuilija, joo, rauhaa vaan hänelle. Kyllä ihmisellä pitää omaa aikaa ja elämää olla, eihän sitä muuten osaa nauttia toisen seurasta, jos ei välillä saa vähän kaivata.
Otan osaa minäkin. Surullista tuollainen pitkä sairastaminen.
Rosmariini minullakin on ulkona, ja lähtee mukaani sitten kun...
Ja talvehtineet pelargoniatkin taidan mukanani viedä, jos nyt tästä keväästä selviävät.
On sulla kiva Omahoitaja :)
Oih, olisipa täälläkin niin lämmintä, että rosmariini voisi ulkoilla!
Lähetä kommentti