Kehyskuntavierailu

Roolipeliporukkamme on leviämässä valitettavasti ulos pääkaupunkiseudulta. Ymmärrettävää, mutta harmillista, eivät enää ex tempore retket luonnistu. Tänään on kuitenkin luvassa vierailu yhteen kehyskuntaan. Siellä juhlimme ryhmän nuorimman kolmekymppisiä ruuan, juoman ja mukavan seuran merkeissä. Minut on kutsuttu paikalle jo päivällä, että pääsen tekemään minulle luontaisinta asiaa, ruokaa nimittäin. Minun kontolleni jäävät ainakin kevätrullat sekä ehkä lihapullatkin. Drool... (Pavlovin koira minussa heräsi. Huomenta!)

Että minä sitten pidän ystävistäni! Etenkin nyt osaan arvostaa heitä, kun avioliiton aikana vierotuin heistä. Olin varsinainen perheväkivallan esikuva, en kutsunut ketään kylään, en pitänyt yhteyttä, koska en kestänyt ajatusta epäonnistumisestani. Mutta niinpä vain sekin asia jäi toisarvoiseksi sen jälkeen, kun tajusin, että jos avioliittoa jatkan, nirri on pian poissa. Ja kappas vain, ystävät ovat pikkuhiljaa löytäneet minut uudelleen. Riemua! Eikä heiltä nyt niin paljon sitä kritiikkiäkään ole tullut, kannustusta enemmänkin. Kiitos siitä!

Nyt menen pakkamaan lahjan. Hokasin tosin juuri, että minulla ei ole kuin jouluista lahjapaperia. En käytä, harrastan luovaa paketointia sen sijaan. (Ja synttärisankari ei sitten tätä lue!) Harmi, että Omahoitaja ei mukaan pääse, hän menee taas töihin. Toisaalta hän saattaa jo eilisen huonekalujensiirtelysession jälkeen tahtoakin minusta hetkeksi eroon. Eikä naureta siellä, en minä nyt SITÄ tarkoita, vaan ihan oikeasti uudelleenjärjestelimme makuuhuoneeni. Sen seurauksena olohuoneesta tuli tilavampi. Jännittävia illuusioita.