Sisäinen Helvetin Marttani punkee esiin

Minulla on sisäänrakennettu hinku tehdä ruokaa. Etenkin jos olen hermostunut, ahdistunut tai tekemistä vailla, ryhdyn mieluusti vääntämään evästä. Toinen vaihtoehto sitten olisi ryyppääminen, mutta ei kai sitä enää tällä iällä ilkeä tehdä. Tai ainakaan myöntää tekevänsä, totta puhuen aika harvoin sitä enää tapahtuukaan, mutta välillä, en ole koskaan lasiin sylkenyt ja sen verran opportunisti olen, etten jää pessimistin ja optimistin kanssa jaanaamaan, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, vaan vedän sen kitusiini ja täytän lasin uudelleen.

Keskiviikkona oli taas tuskatila päällä. Sen lisäksi jääkaapissa oli paljon kaikenlaista, jonka parasta ennen päivä alkoi lähestyä. Itsellänihän parasta ennen päivä meni jo vajaa kymmenen vuotta sitten, kun astuin avioliittoon. Kas, siinäpä päivämäärä, joka pitäisi hävittää maailmanhistoriasta tai ainakin minun henkilökohtaisesta historiastani. Kivaa oli niin pitkään kun oli, sitten ei enää ollut yhtään kivaa, itketti vaan ja hävetti. Melkein sain saman päivämäärän muuten erotuomioonkin, muutamalla viikolla vippasi.

Tästä tulee taas näköjään pitkä ja polveileva tarina, jos en heti välittömästi katkaise ajatuksen lentoa ja siirry takaisin keittiöön. Katson paljon kokkiohjelmia, rakastan ruokaohjeiden ja reseptien selailua, mutta eväät tehdäänkin sitten omasta päästä, mukaellen muistettuja ohjeita. Ja jos jotain olen helvetinmarttaillessani oppinut, kaikenlaisten jäljellejääneiden einesten paras piilotusosoite on suolainen piirakka. Jos oikein laiskaksi herkeää, ei toinne edes piirakanpohjaa itse vääntää, kun meidän kaikkien äidit Raision Sunnuntailla ovat tehneet sen jo. Yllättäen tavallinen piirakkataikina ei ole kuin 10 kcal raskaampaa kuin ruisperunataikina. Raskaitahan ne ovat molemmat, mutta ei tässä nyt mitään laihduttajan evästä ollakaan tekemässä, vaan lohturuokaa ahdistukseen.

Ensinnäkin, ota riittävän iso vuoka. Itse käytän 24 x 33 cm teräsvuokaa (iikkeaa, mon amour, halvalla), koska jos vuoka on perinteinen 27 cm halkaisijaltaan oleva pyörylä, niin pohjasta tulee liian paksu. Täyte on kuitenkin se pääasia ja se pohjahan tässä lihottaa (itsepetos nro 20081). Paksu pohja on ällö. Sitten vinkki kuinka saat jäisestä neliöstä taiottua vaikka miten ohuen pohjan (riittää jopa pellillekin, olen testannut, mutta sitten tuli jo tosi ohut pohja). Anna taikinan sulaa pakkauksessa mainittu aika, sitten siirrä se viilenemään jääkaappiin, älä KOSKAAN sulata taikinaa mikrossa, ellei ihan pakko ole, siinä on se savolaisen supermiehen Vituixmänin ilmestymisen vaara olemassa.

Suolainen tähteiden piilotuspiirakka

Sunnuntai piirakkataikina - sulata se ja sillä välin pilko alla olevat (tai mitä tahansa jääkaapissa löytyy)
n. 10 cm pätkä purjoa
Pari kevätsipulin vartta
Kimchia kourallinen
Toinen kourallinen valkosipulihapankaalia
Sitruuna-pippurimaustettu tonnikalaprk
mustapippuria rouheena
yrttejä, itse laitoin oreganoa ja timjamia
3 pehmenevää tomaattia viipaleina, muista poistaa kanta, kukaan ei tahdo syödä kantoja!

Munamaito:
puolet yrttimaustetusta creme fraice purkista
4 kananmunaa
sinihomejuustokerma (päiväys tammikuussa, hyvin menee!)
n. 100 g juustoraastetta

Tähän olisi käynyt mahdolliset kastikkeenloput, lihapullat, lihanpalat pilkottuina, soijasuikaleet keitettyinä ja maustettuina, tofumuru, raastetut juurekset, sipulisilppu, oliivit, juustonloput, maggaranpalat... Ideana on, että täytettä on n. 0,7 litraa. Reilu. Sekoita ainekset (paitsi tomaattiviipaleet) ja yrtit kulhossa keskenään.


Levitä pöydälle leivinpaperia noin uunipellin kokoinen pala. Tai sitten sellainen hieno silikonileivonta-alusta-hässäkkä, jota minulla ei ole, vaikka tahtoisin senkin. Minä nyt tahdon niin monia asioita, että jos kaikki olisi, niin aika pinkeällä olisivat kaapit. Läiskäise jääkaappikylmä, parhaassa tapauksessa aivan hivenen jähmeä taikina keskelle leivinpaperia, ota uunipellin kokoinen pala elmukelmua ja livauta se taikinan päälle. Sitten vaan siitä päältä alat joko painella pikkukätösin tai tökkiä littuun piirakkapulikalla tai kaulimella. Niin se vain käy, mutta älä jää tuleen makaamaan, nopea pitää olla, ettei taikina lämpene ja lötkisty.

Kun taikina on riittävän suuri tahtomaasi vuokaan, siirrät sen vuokaan. Ai eikö onnistu? Käytä apuna sitä leivinpaperia tai leivonta-alustaa ja kumoat taikinalevyn vuoan päälle ja painelet öljytyn vuoan pohjalle. Onnistuu se, pari kertaa kun harjoittelet, usko pois. Sitten tehdään temppu. Minua ainakin henkilökohtaisesti sylettää, jos pohjan reunat lässähtävät pohjan päälle esipaiston aikana. Teemme siis tempun foliolla, katso kuva:

Minä en jaksa minkään kuivien herneiden tai riisinjyvien kanssa pelmuta. Ne pitäisi kuitenkin kaapia piirakan päältä pois ja alle pitäisi taitella leivinpaperia ja aivan liian monimutkaista... Töki pohjaan vielä muutama reikä, ettei se ala nousta paiston aikana.

Piirakka uuniin 10 minuutiksi, alimmalle tasolle, lämpö +200 C. Sillä välillä sekoita munamaito ja juustoraaste. Neste saa olla mitä tahansa jääkaapista löytyvää, jonka rasvaprosentti on yli 10. Ei siis mitään rasvatonta maitoa. Mutta soijakerma käy, tms jos et tykkää lehmätuotteista. Minä tykkään. Kun piraga tulee uunista, lisää täyte pohjalle, sitten tomaatit ja sitten munamaito niskaan.

Sen jälkeen piirakka tungetaan takaisin uuniin n. 35 - 40 minuutiksi, että munamaito hyytyy. Tietysti jos tahdot väriä, nosta viimeiseksi 10 minuutiksi pelti ylemmäs, mie en jaksa.

Sitten tulee se vaarallinen vaihe. Pitäisi odottaa sen verran kauan, että piirakka vähän jäähtyy. Viksut ihmiset tekevät sillä välin vaikka salaatin syötäväksi piirakan kanssa. Tyhmät, laiskanpulskeat ja pumpulat (=kummitus) voivat vaikka ottaa lasillisen viiniä ja odotella television tai tietokoneen ääressä n. 20 minuuttia. Sitten syödään. Hyvää on! Riittää n. komppanialle.

No niin, katsokaas nyt, eihän se ollut yhtään vaiketa. Eihän? Siitä vaan soveltamaan. Hyvää on ja riittää useammaksi päiväksi yksinasujalle, terveisin nimimerkki kohta syön piirakkaa aamupalaksi. Kyllä sitä jää vielä Omahoitajallekin.

(Ps. Hain muuten yhtä paikkaa. Siihen edelliseen hyvään oli tullut yli 100 hakemusta, että voitte vain kuvitella, mitkä ovat saumani tähänkään. Hahahaha. Mutta hain kuitenkin.)