Nuorempana pidin kovastikin hajuvesistä, ensimmäinen ihanuus, jonka muistan, oli äidin käyttämä kielohajuvesi. Vanhemmiten olen itse herkistynyt tuoksuille ja menettänyt lääkityksen takia kyvyn käyttää hajusteita ihollani. Kaikki hajusteet härskiintyvät ihollani ja muuttuvat kuvottaviksi. Kunnes sitten muutama vuosi sitten tajusin, että voin käyttää hajuvettä, jos suihkautan sen hiuksiini. Se oli pelastus. Sitten alkoi oikean tuoksun metsästäminen, vanhat olin jo jaellut pois tai ne olivat saavuttaneet parasta ennen päivämääränsä.
Olen aikanaan käyttänyt Romaa, Envyä ja Oscar de la Rentaa. Niihin olin jo kyllästynyt, tahdoin jotain uutta. Mutta mikä lie ollut, kun suuntasin askeleeni kohti klassikkoa Chanelin vitosta ja ihastuin ikihyväksi. Makeutta, keveyttä ja leikkisyyttä, ilmeisesti jasmiini siinä kuitenkin on se jokin, joka saa ajatukseni aina kesään. Ja pitäähän naisella nyt yöpuku olla. Siinä mielessä Marilynin kanssa olemme samaa mieltä, mitään riepuja ei sänkyyn raahata.
Edelleen en siedä vahvoja tuoksuja. Edelleen meinaan tukehtua julkisissa kulkuvälineissä, jos ihminen on hajustanut itsensä liiallisesti. Mutta ripaus tuoksua on viehättävää. Se korostaa, mutta ei vyöry päälle. Omahoitajalle kun etsin haisulia jossain vaiheessa, löysin Carolina Herreralta useampiakin ihania 212-sarjasta. Minusta on nimittäin mukava haistella myös hyväntuoksuista miestä. (Vieläkin jotkut tuoksut tuovat kovin elävästi mieleen jotain vanhoja poikaystäviä, mutta se vaihe on menossa ohi. Olen ilmiselvästi menossa eteen päin, kohti tulevaisuutta enkä haikaile vanhoja. Hyvä minä!)
Jos vielä hetkeksi menisi sänkyyn. Oli taas huono yö. On oikeastaan ollut aika monta huonoa yötä, mutta kyllä tästä taas noustaan. Kevät koittaa, valon määrä lisääntyy. Lumi sulaa. Tänään leikimme taas roolipeliä, Omahoitaja tekee töitä, hänet näen vasta ensi viikolla. Tämä oli tosin tiedossa, kun hänen ammatinvalintansa selvisi. Vuorotyö asettaa pieniä haasteita parisuhteelle. Mutta mieluummin odotan hyvää, kun kapsahdan huonoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Minä olen oikea tuoksufriikki. Puteleita on paljon ja kaikkia olen kokeillut ainakin kerran, mutta Chacharelin Noa on ollut jo kauan ylitse muiden.
Valitettavasti myös minä olen herkistynyt hajuille vuosien kuluessa. Henki ei kulje, jos joku tuoksuu vähänkin voimakkaammin. Ikävintä on kuitenkin se, että jos laitan hajua korvan taakse, kuten ennen vanhaan neuvottiin, kasvoilleni ilmaantuu näppyjä, todella punaisia, todella isoja ja hirveän kipeitä.
Ja joo, tuoksuista tulee mieleen ihmisiä menneisyydestä.
Kiona, sinä oletkin sitten varsinainen ammattilainen tässä lajissa. Esimerkiksi Noasta en ole ikuna kuullutkaan. Hmmm...
Celia, sellaistahan se tahtoo olla. Mutta kokeilepa sinäkin joskus hajustetta puhtaisiin hiuksiin. Ei tule ainakaan minulla päänahkaan saakka.
Joo, täytyy kokeilla tuota tukkatemppua. Minun tukkani on kylläkin todella lyhyt (pisimmät suortuvat noin viisisenttiset), joten pitää olla varovainen, ettei osu päänahkaan.
Lähetä kommentti