Vihdoinkin tyttöystäväainesta

On se kyllä kumma juttu tuo miesten, niin nuorten kuin vanhojenkin, tarve kokoontua yhteen; ryypätä, melskata, painia, nakuilla, mökkeillä, saunoa, kalastaa, harrastaa jonkin valtakunnan urheilua, biljardia tai tupen pelaamista. Minut taas on jostain ihmeen syystä luettu yhdeksi pojista kaiken ikää, olen päässyt poikien kanssa remuamaan ihan luvan kanssa, yleensä tyttöystäviä ei mukana ole näkynyt. Ei siksi, että siellä reissun päällä niinkään pettämismielellä liikkeellä oltaisiin, jotenkin vaan herrat kai tahtovat jonkinlaisen loman poikaystävä/puolisostatuksestaan. Ei minuakaan ole niillä reissuilla vongattu, sama on ollut kohtelu kuin kavereiden kesken on pruukannut muutenkin olemaan. Välillä varsin kovakouraistakin hevosenleikkiä on saanut kestää, painia ja kädenvääntöä.

Oli Omahoitajan vuoro lähteä poikien kanssa ulos. He ovat toistaiseksi ainakin keilanneet ja saunoneet. Ja tietysti juoneet kaljaa. Äsken saapuneen tekstiviestin mukaan seuraavaksi he ovat matkalla baariin. Minulle on siis kaikkien näiden poikana törsäämieni vuosien jälkeen myönnetty tyttöystävä-status, koska mukaan minua ei pyydetty. Omahoitaja oikein korosti, miten he viettävät poikien illan. Juujuu, sanoin minä, naureskelin, että en kyllä villihevoisten vetämänäkään olisi lähtenyt sitä rumellusta katsomaan, en enää jaksaisi. Hän kyllä rikkoo koodia, koska on laittanut minulle jo kolme tekstiviestiä. Siitä jos kiinni jää, niin katsotaan vähän seuranpetturiksi. Että naisia ajattelee, kun poikien kanssa piti mennä.

Minähän tässä loppupelissä tietenkin voitolle jään. Odottakaas, kun huomenna saan herraseuraa kotiin, käytän sen suihkussa ja syötän, niin kyllähän te tiedätte, mikä krapulaisella miehellä sitten on mielessä. Niinpä. Otetaan ilo irti tapahtuneesta. Sitten voinkin minä tissutella vaikka vähän viiniä ja odottaa palvelua ulkoruokinnasta palanneelta lauhkealta poikaystävältä.

Piti muuten vielä kertomani hupaisa keskustelumme ennen joulua.
- Tapailemmeko me vai seurustelemmeko me sinun mielestäsi? kysyi Omahoitaja
- Jaa, eiköhän me seurustella.
- Niin sanoin minäkin yhdelle meidän kurssin tytölle, kun se tuskaili oman suhteensa kanssa, että mistä tietää, koska seurustellaan ja koska vain tapaillaan.
- Mutta me emme koskaan varsinaisesti SOPINEET ryhtyvämme seurustelemaan, tilanne vain muuttui sellaiseksi, puolustauduin.
- Totta. Me tapailimme kuukauden verran ihan alussa. Mutta kyllä minä nyt seurustelen sinun kanssasi, koska me sovimme etukäteen, koska nähdään ja mitä tehdään.

Että nyt se vihdoin on tapahtunut, minusta on tullut tyttöystävä. Ja oikein seurusteleva tyttöystävä. Seurusteluun kuuluu siis suunnitelmallisuus ja sopimukset. Kyllä se(kin) vaan minulle sopii. Näin vanhemmiten olen alkanut arvostamaan kovin tavallisia asioita, sovittuja suunnitelmia, pidettyjä lupauksia ja vakituista suhdetta. Nuorena tyttönä taisin olla turhan villi paketti, raakile ihmiseksi, en tainnut juuri arvostaa vakituisuutta, kun oli sitä elämää elettävänä niin paljon ja hartaasti.

Offtopic, luen Tommi Liimatan ja Jouni Hynysen kirjeenvaihtoa Rillipää ja Läski. Mukavasti pojat kirjoittavat. Kirja tarttui mukaan Kiasman myymälästä, ei maksanut pokkarina kuin vitosen! Siellä oli muitakin hyviä kirjoja halvennuksessa, pitää käydä ne pois poimimassa joku päivä. Teksti vie minua mukanaan sen verran hyvin, että tunkee näköjään blogiinkin. Tuli vähän samanlaista jaarittelua nyt.