Ikkunat on pesty, paitsi ei vielä parvekelaseja. Ajattelin tehdä sen vasta sitten, kun lasit voi jättää vaikka avoimeksi. Samalla voin sitten pestä parvekkeen lattiankin. Ystävän kanssa touhutessani ihmettelin monesti ääneen, että miten ihmeessä sitä tylsätkin hommat sujuvat paljon näppärämmin, kun mukana on joku toinen. Ajattelimme vielä kevään aikana tehdä samantyyppisen projektin myös ystäväni residenssissä, vähän niin kuin vastapalveluksena. Mutta kyllä kuulkaa valoa riittää, vaikkei ulkona juuri nyt paistakaan!
Saunan kiukaalla kypsyi HK:n blöö (en pidä muita jumalia) samalla kun saunoimme. Lisukkeena oli uusia perunoita Mallorcalta. Vähänkö ne olivat herkkua! Niitä olisi voinut vetää toisen kattilallisen heti perään. Sen verran hyvin tuli syötyä, ettei aamullakaan vielä ruokaa tehnyt mieli. Kahvia vain. Sitten harrastin hortonomiaa, katkoin kultaköynnöksen puolikaljuksi ja siirsin sen pois ikkunalta. Oli nimittäin ketku tarrannut ilmajuurillaan ikkunankarmeihin kiinni parissa vuodessa niin tehokkaasti, että oli jo hankalaa saada kasvia irti ja jälkiä pois karmeista.
Eilen kiroilin verhojen silittämisen ja ripustamisen kanssa. Ihan kuulkaas hiki tuli etotouhussa. Ihmekös en vaihtele verhoja vuodenaikojen ja sesongin mukaan. Ihme, että minulla yleensä ottaen on verhot. Sen sijaan seuraavan kerran kun Omahoitaja luokseni eksyy, pyydän häntä avuksi makuuhuoneen kalusteiden siirtelyyn. Minulla on ajatus, täytynee kokeilla käytännössä, miten se toimii. Makuuhuone kun on aika pieni, siinä ei monenlaista koreografiaa saa väännettyä.
Äsken tihrustelin telkkarista aamuohjelmia, kun hätkähdin nenän valumiseen. Ajattelin, että se on vain allergiaa, että vähän enemmän vaan erittyy räkää. Sitten vilkaisin kädenselkämystäni, jolla pyyhkäisin nenuliani. Puuh, punaista ja paljon! Vertahan sieltä tuli. Piti oikein nostaa nokkansa, että sain verenvuodon lakkaamaan. Varmaan parin päivän pölyyttäminen on herkistänyt limakalvot ja sitten aamuinen nenänniistelysessio sai jonkun suonenpätkän raksahtamaan. (Älkääkä nyt vaan suositelko mitään nokkakannuja tai suolavesiä. En tee, ei pysty. Yök.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Minä olen tullut siihen tulokseen, että kyllä ne verhot siliää ihan riittävästi siellä ikkunassa roikkuessaan.
Ja mitä nenäkannuun tulee, niin sarvikuono on kyllä ihan loistava keksintö. ;)
Nenäkannu on mahtava!! Aluksi ihan kamala, mutta kun tekniikan oppii, siitä nauttii.
Mitä ihmettä, uusia perunoita, joko niitä saa =O
Nenäkannua en ole kokeillut, niin en voi kehua :D
Juu, pirsmassa on uusia perunoita Mallorcalta. Hyviä olivat, mutta tyyriitä.
Nenäkannuasiaan minulla ei valitettavasti ole mitään lisättävää.
Minä taas teen sen niin, että pesen ripustettavat verhot ja ripustan ne märkänä kuivumaan. Näin saavutettu rypyttömyys (=vähäryppyisyys) riittää minulle.
Ikkunoita en sen sijaan pese. Ikinä. No, joskus harvoin sisäpuolelta. :)
Niin minäkin yleensä olen tehnyt, mutta raskaissa henrimaurin verhoissa on sellainen kiinnisilitettävä nauha, jolla saadaan verho oikean mittaiseksi ja se pesussa irtoaa liitoksistaan. Kieltämättä verho näyttää paremmalta silitettynä, enpä olisi arvannut...
Minäkin välttelen ikkunan pesua aivan viimeiseen saakka, mutta nyt kun aikaa on, niin teen mitä vain, ettei tarvitse ajatella työttömyyttä. Tulee parempi olo, kun touhuaa jotain.
Lähetä kommentti